sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Unohtumaton juoksukokemus - Helsinki Half Marathon

Helsinki Half Marathon 7.6.2014


Taas yksi juoksu takana, tällä kertaa kohteena oli ensimmäistä kertaa järjestetty Helsinki Half Marathon. Juoksutapahtuma lyhennetään sanoihin HHM, joita käytän tässä blogikirjoituksessa, tästä eteenpäin.

Aluksi haluan sanoa, että kestävyysurheilussa (lähinnä juoksutapahtumissa joihin olen ottanut osaa) on hauskimpana asiana se, että niissä aina tapahtuu jotain uutta. HHM oli minulle erittäin kokemusrikas kisa, niin hyvässä - kuin pahassa.

Helsinki Half Marathon 2014 juoksunumero & sponsorit
Olin treenannut juoksua hieman intensiivisemmin, kuin mitä olin Helsinki City runia varten. Odotukset olivat siis kovat! Tai siis, kunhan ehjänä maaliin selviytyisin, kaikki olisi OK!

Mitä tällä kertaa sitten tapahtui, mitä aikaisemmin ei ole sattunut? No minäpä kerron!

Päivä alkoi aikaisella heräämisellä, sillä lähtölaukaus juoksulle oli jo kello 10.30. Heräilin kaikessa rauhassa, keitin kahvia, söin aamiaista, kävin aamutoimilla ja tsekkasin kaiken olevan kunnossa. Tässä vaiheessa vatsa tuntui olevan hieman sekaisin, mutta en kiinnittänyt siihen hirveästi huomiota.

Matka legendaarisimmalle juoksulleni koskaan alkoi, kun lähdin ajoissa tapahtumapaikalle. Juoksun lähtö- ja maaliviiva oli sijoitettuna Finlandia talolle. Saavuttuani paikalle noin kello 9.45, tapahtuma oli jo täydessä vauhdissa ja juoksijoita joka puolella.

Lähestyttyäni Finlandia taloa, huomasin valtavan jonon ja mitään sen kummempia miettimättä asetuin jonon hännille katsomaan minne se oikein johti. Sisälle päästyäni huomasin sen johtavan alueelle, johon pystyi jättämään ylimääräiset tavarat. Minulla kun ei ollut mitään narikkaan jätettävää, suuntasin siitä kohti seuraavaa jonoa, eli vessajonoon. Ajattelin käydä hakemassa helpotusta, niin itse juoksussa ei tarvitsisi tuhlata aikaa varikkopysähdyksiin. Kuinka väärässä tämä Malmin Maranello olikaan...

Palatessani takaisin pihalle Finlandia talosta, lähdin kiertelemään tapahtuma-aluetta. Paikalla oli mm. tankotanssin harrastajia esittelemässä lajiaan. Kauniita naisia katsellessa... Siis heidän harrastustaan katsellessa aika kului kuin siivillä. Mieleeni kyllä juolahti, ettei tällä kropalla paljoa heiluttaisi tangolla. Sehän naksahtaisi katki tai jotain... Mielenkiintoinen laji totta tosiaan, ikävää etten tajunnut ottaa kuvaa muistoksi.

Ruuhkaa ja jonottamista ennen juoksun alkua...
Lähdön H-hetkeen oli enää 15 minuuttia, jolloin ilmeisesti alkuveryttelyt alkoivat. Olin varmaan liian kaukana, kun en oikein tajunnut/ kuullut mitä piti jumpata... Noh eipä hätiä, menin jo valmiiksi tavoiteaika-paikalle, mitkä olivat ihan OK merkittyinä radalle.

Saattoihan tuossa olla myös pientä teknisiä ongelmia, kun selostajan puhe yllättäen lakkasi, mutta onneksi äänet palautuivat ennen lähtölaukausta.



Lähtöön oli aikaa enää n. 5 minuuttia ja porukka alkoi liikkua eteenpäin lähtöalueella, lähemmäs lähtöviivaa. Tässä vaiheessa rupesin miettimään mitä järkeä niissä tavoiteaika kylteissä oli, jos kaikki jättävät ne taakseen - mutta homma toimi yllättävän hyvin, juoksijat olivat asennoituneet oikein ja tyypillisen massajuoksutapahtuman tapaiset tönimiset eivät tapahtuneet HHM:llä!

HHM:llä oli myös jäniksiä, eri tavoiteajoille, mutta ne olivat kohtuullisen huonosti merkittyinä. Jänöillä oli laput (ainakin) selässä, mutta muuten ne eivät erottuneet muista juoksijoista mitenkään. No eipä tämä haitannut minua, tavoitteenahan oli vain päästä maaliin...

 Lähtölaukaus kajahti ja juoksijat lähtivät liikkeelle

Lähdin liikkeelle vähän liian nopeasti. Menin fiilispohjalla ja unohdin katsella Tomtomin urheilu-gps kelloa, millä min/km ajalla menin. Askel oli kevyt ja päivä kaunis, mikäs sen mukavampaa. Tämä kevyt fiilis päättyi kuitenkin kuin seinään, kun tajusin olevamme jo 3-4 KM kohdalla. Olin vain "mitä nyt, jo 4KM?!" - siitä järkyttyneenä tajusin tsekata millä min/km ajalla mentiin ja sellaiset 3.30/4.00min/km aikaa oli kuljettu.. Tämähän ei hyvältä kuulostanut, ottaen huomioon tulevat ylämäet. Tiesin, etten tälläistä vauhtia jaksaisi, joten päätin hidastaa vauhtia...

Tässä vaiheessa se hupi vasta alkoikin...

Huomasin jo siinä kolmannen kuljetun kilometrin kohdalla hieman sekaisin olevan vatsani protestoivan menoa... Mietin, että järkevämpi on mennä vessaan kun sellainen mahdollisuus tarjoutuu.

4KM juomapisteen kohdalla tuntui, että nyt olisi hyvä päästä vessaan oikeasti, mutta sellaisia ei ollut vielä tullut vastaan ja matka jatkui... ja ne ajatukset mitä päähäni putkahti, kun tajusin ettei vessoja ollut vielä matkan varrella ollut: "olivatko kisajärjestäjät unohtaneet ne kokonaan vai mitä oli tapahtunut"...

5-6 kilometriä juostu, edelleen ei vessoja mailla halmeilla. Oli pakko paikoitellen hidastaa vauhtia, etten ihan housuja joutuisi likaamaan... Eksoottisen olotilani lisäksi tajusin, että käsivarteen sijoitettava kännykkäkoteloni oli rikkoutumassa. Tämäkin vielä.

7 kilometriä juostu... Tässä vaiheessa olo oli jo semmoinen, että meinasin mennä huutamaan lähimmälle järjestyksen/liikenteenvalvojalle, että minne he ovat piilottaneet kaikki vessat.

8 kilometrin kohdalla näin taivaan, siellä se oli, ylhäisessä yksinäisyydessään majailevan vessan! Se tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton, kun vihdoin pääsit hädälle. Kaikki huolet katosivat, se oli kuin maailmanrauha. Valkoiset kyyhkyset vain lentelivät...

Matka jatkui varikkopysähdyksen jälkeen, mutta juostuani noin kilometrin lisää, huomasin, että vatsassa velloi edelleen ikävästi..

Tästä puolikkaasta maratonista kehkeytyikin yksi unohtumattomammista juoksuista ikinä, missä maaliinpääsyn sijaan hyvän ajan saattelemana, tulikin kisa siitä minne pääsisi tyhjentämään hätänsä...

Hauskintahan tässä koko touhussa oli toisen vessan kohdalla kehkeytynyt arvoitus, kun olin unohtanut lukita vessan oven ja juuri pytylle istuutuessani ollessa joku nainen avasi oven ja huudahti "olen pahoillani!!!!" - puhuiko hän miehuuteni koosta vai siitä, että avasi oven... ":D"

Matka eteni loppua kohti, mutta todella lähellä oli noin 17 kilometrin kohdalla etten keskeyttänyt. Olin todella turhautunut koko ei-niin-hyvin menneeseen kisaan ja lähellä repiä juoksulappuni palasiksi ja mennä suoraan maitojunalla kotiin (olimme siis tasantarkkaan pasilan aseman vieressä :D). Olen kuitenkin aika huono häviäjä/ luovuttaja, joten matka jatkui kohti maalia...

Mainittakoon tässä Itse juoksureitistä kokonaisuutena, joka oli mukavan vaihteleva, vaikka matkan varrella olikin haastavia, jyrkkiä ylämäkiä. Maisemat reitin varrella olivat myös erittäin kauniit, joista en sattuneista syistä ehtinyt nauttia pidempään.

Matkan viimeisten kilometrien kohdalla oli Adidaksen kannustusscreeni, joka tsemppasi yllättävän hyvin. Oman juoksunumeroni ja nimeni monitorissa nähdessäni kyllä pikkaisen hymyilytti "Tärkeintä ei ole voitto, vaan se ettei luovuta" - kiitos tuntematon tsemppari!
... Harmi ettei ole kavereita, joita kiinnostaisi laittaa tämmöisiä tsemppiviestejä useamminkin!

Tämän tsemppauksen turvin jaksoin juosta maaliin asti ja sainkin HHM 2014 -mitalin kaulaani joltain kauniilta naiselta. <3 Kuulin kyllä tutulta kuittailua, että näytin aika kuolleen näköiseltä maaliin tullessani. Omituista, luulisi minun olleen kuin seitsemännessä taivaassa, kun tämä kokemusten maratoni vihdoin oli ohitse...

HHM 2014 mitalli
Helsinki Half Marathon 2014 mitalli
Kännykästäni loppui akku, joten en paljon kuvia ehtinyt saamaan tapahtumasta. Kuvia tapahtumasta saa HHM omilta kotisivuilta, sekä facebookista, jotka Iltalehden ammattivalokuvaajat ovat ikuistaneet

Uusia henkilökohtaisia ennätyksiä ei tehty juoksun osalta, mutta tarve käydä vessassa näin useasti yhden puolimaratonin aikana, on kyllä jo aika saavutus sinänsä. En enää ikinä edes vitsaile juoksijan taudin saamisesta. Tämä vatsatauti joka on jatkunut vielä tänään sunnuntainakin, on jo ihan tarpeeksi.

Tämä puolikas tulee kyllä säilymään mielessä pitkään! :D

Tapahtuman plussat ja miinukset

Tästä on ollut jo juttua esim. Facebookissa, mutta tahdon erikseen mainita nuoret vapaaehtoiset, jotka hoitivat liikenteenohjausta/ pitivät huolen juoksijoiden pysymisestä oikealla reitillä. Aivan mahtavaa tsemppausta heiltä! Mieleen tuli väistämättä, että nämä vapaaehtoiset oikeasti nauttivat pääsystä mukaan HHM-tapahtumaan.

Plussat
  • Kansainvälinen fiilis - omat nimet juoksulapussa toivat jotain erilaisuutta muihin juoksutapahtumiin verrattuna
  • Mitali - nauha mitallissa on ehdoton plussa! Mitali muutenkin näyttää hienolta, ei ole mitään tusinatavaraa
  • Toimivat järjestelyt* - pieniä puutteita tosin oli, niistä miinuksissa tarkemmin
  • Juoksureitin varrella olleet esiintyjät - aivan mahtavia, hienoa nähdä ( tai paremminkin kuulla) nuoria musiikin harrastajia
  • Mahtava fiilis - ensimmäiseksi kerraksi järjestetyssä juoksutapahtumassa oli oikein hyvä fiilis
  • Valokuvaajat  - Iltalehden kuvaajia oli paikoitellen ja ilmeisesti kuvat tulevat olemaan ilmaiseksi ladattavia myöhemmin. Mahtavaa!
  • Adidaksen tsemppaus-screeni! - tämä oikeasti antoi lisävirtaa ja jotenkin tuli mieleen Hollannin maratoni...
  • Kisapaidat (Adidas)- paidat ovat todella kivan väriset, eikä logoilla/ teksteillä ole pilattu hyvää paitaa. Ehdottomasti tulee olemaan käytössä myös tulevaisuudessakin
  • Vaihteleva, haastava reitti - Pasilan juna-aseman viereinen ylämäki ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä...:D
Miinukset
  • VESSAT - Lähtö-alueella oli ulkovessoja, sekä Finlandia talon sisällä oli vessoja tarpeeksi, mutta reitin varrelle sijoitetut 2 vessaa eivät olleet ollenkaan tarpeeksi. Ihan järjetöntä meininkiä, että kahdelle tuhannelle juoksijalle oli varattu pelkästään kaksi vessaa matkan varrelle. Ensi kerralla laittakaa alkupakettiin, missä juoksunumero varahousut tai vaipat juoksijoille, niin ei tarvitse niitä vessoja miettiä matkalla...
  •  Disco-tunneli - hieno idea, mutta ei toiminut loppupeleissä. Eikö tähän ideaan saatu virtaa, vai mikä johtui sen puutteellisuudesta?
  • Päivämäärä - Helsinki Half Marathon järjestetään samaan aikaan Vantaa Triathlonin kanssa, joten ensi vuonna joutuu taas arpomaan kumpaan osallistuu =(
  • Jänikset näkyvämmin esille - ilmapallot jäniksille matkaan mukaan, tai värikkäämpi vaatetus...
Loppujen lopuksi

... Aivan mahtava juoksutapahtuma. Ei tätä voi muuten kuvailla. Vaikea uskoa, että tätä tapahtumaa järjestetään ensimmäistä kertaa. Aina on puutteita pienistä asioista, kuten vessoista, joka on yleinen ongelma juoksutapahtumissa. Itse olen hyvin tyytyväinen osallistuttuani tähän juoksutapahtumaan ja voin suositella sitä myös muille, jotka miettivät menevätkö juoksemaan ensi vuonna. Mikäli ilmoittautuu tulevaan kisaan jo nyt, osallistuminen kustantaa vain 29 euroa. Aika halpaa siis. Tarjous on voimassa 30.6.2014 asti! Elämä on kallista - HHM:lle osallistuminen ei!

Kiitos Helsinki Half Marathonin järjestäjille, sponsoreille, vapaaehtoisille ja muille kanssajuoksijoille. Hyvää työtä kaikki!

Helsinki half marathon 2014 mitalli
HHM 2014 mitalli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti