Viihdyttävä, viihdyttävämpi, SnowRunFest - siinä talven kuumimman juoksutapahtuman esittely pähkinänkuoressa.
(Pahoittelen jo valmiiksi pitkästä blogikirjoituksesta... Liian hauska tapahtuma yrittää lyhentää sitä pienemmäksi)
Kun kuulin alkuperäisestä "mutajuoksu" -nimisestä tapahtumasta Raumalla (v. 2013), herätti se minussa kiinnostuksen osallistua itsekin tälläiseen, "vähän erilaisempaan"-tapahtumaan. Valitettavasti reissu Raumalla ei onnistunut ja näin silloinen mutajuoksu jäi kokematta. Tuolloisen tapahtuman fiilistely jäi kokonaisuudessaan sosiaalisessa mediassa ilmestyneisiin kuviin. Hitsi!
Mutta ei hätää. Onnekseni (ja varmasti monen muunkin pääkaupunkilaisen) turvaksi rientänyt mutajuoksun organisaatio haistoi potentiaalisen nichen (=markkinarako) tämän tyyppisille tapahtumille. Jos vuori ei tule Muhammedin luo, menee Muhammed vuoren luo. - Näin saatiin meille
laiskoille;) pääkaupunkiseutulaisillekin mahdollisuus osallistua hauskimpiin juoksutapahtumiin ever!
SnowRunFest, värijuoksu ja mutajuoksu serenassa olivat syntyneet. -
joista SnowRunFest ainakin oli klassikko jo syntyessään.
Ensimmäinen SnowRunFest
Hype ensimmäisistä SnowRunFest -tapahtumasta oli suurta. Idea tapahtumasta oli liian hyvä ollakseen totta ja vaikka innostunut olinkin, sai se minut hieman epäileväksi kuinka tämä tulee onnistumaan. Tapahtumapäivänä ulos katsoessani edellisyön vesisateiden aiheuttamaa loskaa, olin aivan varma ettei tästä tule yhtään mitään - olin väärässä ja hyvä niin!
Tapahtumapaikka oli Helsingin hietsussa, jonne oli helppo saapua. Junalla matkustaessani keskustaan,
oli helppo erottaa muut tapahtumaan osallistuvat henkilöt juoksukengistä, mutajuoksu piposta, tai hauskoista asuistaan. - Siinä vain sitten muita seuraamaan, joukon jatkoksi, niin ei ainakaan eksyisi. Karttataidot minulla kun ovat yleensä aika kehnot.
(Tsori yläasteen suunnistuksen maikka, en oppinut!)
Tapahtumapaikalle pääsy
Mitä ajattelin kun tapahtumapaikalle oli enää satoja metrejä? "
Siellähän on täydet bileet käynnissä". Oikeasti, musiikki kuului jo hyvissä ajoin ennen tapahtuma-alueelle pääsyä ja biletys oli täydessä vauhdissa.. Propsit järjestäjille hyvästä esityslavasta (joka näkyi myös kannustajille, jotka eivät päässeet sisälle tapahtuma-alueelle) ja tietenkin viihdyttävästä musiikista, joka ilmeisesti soitti meille radio Energyn DJ.
 |
| Bilelava erottui jo kaukaa |
Mahtava tunnelma oli käsin kosketeltavaa, ja väittämä selvinpäinkin voi olla hauskaa, tuli tutuksi ;)
Olimme kaverin kanssa ilmoittautuneet lähtöryhmään 5, joten meillä oli hyvää aikaa tutustua itse tapahtumaalueeseen ja pohtia sota-strategiat läpi.
Alueella oli kaikki hyvin järjestetty ja yksi tienviitta kertoi missä oli mitäkin. biletystavaroita myyvä teltta löytyi hetkessä, niin myös lähtöalue ja narikkatilat.
Vessojen etsiminen oli kyllä hieman hankalaa. Ne olivat ihan loogisesti laitettuna lavan viereen piiloon, mutta tienviitta joka näytti "WC ---> " oli hieman liian piilossa. Olisi ollut hyvä, jos näitä tienviittoja olisi ollut useampia, erityisesti osoittamaan missä ne vessat olivat...
Onneksi kummallakaan meistä ei ollut hirveä hätä ja pystyimme käyttämään oman aikamme näiden piilotettujen aarteiden luo (joita muuten oli hyvä määrä, sillä jonotus ei kestänyt kauaa). Emmekä me olleet ainoita joita askarrutti vessojen sijainti (älkää syyttäkö siis kartanlukutaitojani), koska biletavaramyynti-teltan vieressä oli rakennus missä oli WC-merkit, mutta ne ovet olivat lukossa. - Sinällään aika jännä ilmiö - vessat ovat aina se ongelmallisin kohta näissä juoksutapahtumissa, onko kukaan muu huomannut saman?
 |
| Radio energyn DJ soittaa musaa ja Fressin tytöt & pojat hoitaa alkulämmittelyt |
Alueella seikkaillessa huomion kiinnitti useat, mahtavasti pukeutuneet naamiaisasut. Oli teletappeja, vankikarkureita, pingviinejä, kirahveja, Liisa ihmemaan kissoja (kai? olisi pitänyt käydä kysymässä afterpartyissä), lumileopardi ja kukka-lintu (jäi vähän epäselväksi mikä se taidonnäyte nyt sitten olikaan), sekä hevonen joka onnistui photobombaamaan muutaman kuvan :D (propsit tästä taidosta)!
 |
Yksi monista hienoista ryhmistä jotka olivat panostaneet pukuihinsa. Uudestaan uudestaan! Ryhmähali!
Tiivi-Taavi, Hipsu, Laa-Laa ja Pai edustettuna SnowRunFesteillä |
Huomasi, että
jotkut olivat panostaneet tähän tapahtumaan. Kiitos siitä heille!
Lähtöryhmä 5
Noniin, vihdoinkin päästään itse asiaan, eli juoksuun. Huomatkaa, että tässä vaiheessa sohjoinen keli oli ikään kuin unohtunut mielestä, niin hauskaa alkufiilistelyissä oli.
Lähtölaskenta alkaa 10... 3..2..1... GO! ja matkaan. Urani ehkä hitain lähtö. Jengi selvästi otti tuntumaa ujostellen lumiseen maahan ja hidasta kävelyvauhtia mentiin jonkin aikaa. Tai no, siihen asti kunnes jäniksenäni toimiva Ilona päätti, että nyt sai riittää ja kiihdytimme vauhtia hölkkään.
Esteet
(En nyt tähän hätään muista kaikkia esteitä, tai niiden oikeaa järjestystä, syytän eilisiä afterpartyjä)
Ensimmäisenä esteenä toiminut
lumikasa oli helppo ylittää. No problem. Aikaisemmat lähtöryhmien juoksijat olivat kiltteydessään painaneet hyvät urat lumeen, joita seuraamalla pääsi huipulle nopeasti ja alas.
Toisena esteenä toiminut
sumopainijat olivat ensimmäisen kierroksen massalähdössä pienoinen pettymys, tosin plussaa tuli yllätyksestä. Mietin ensin, että mitä jengi kiljuu, sitten tajusin gorilla-asuisen gladiaattorin yrittämässä estää porukkaa. Hitsi. Olin liian nopea, nyt meni tämä este kokonaan ohi.
Liukumäki oli
hauska kokemus. Kaukaa katsottuna tämä oli ehkä hieman pelottavakin ilmestys, mutta sehän tekee siitä hauskempaa, eikö?
Liukumäen päälle päästiin kiskomalla itsemme narusta ylös ja alastulo tapahtui liukumalla alas. Kuuluttaja oli varoitellut, että laskeutukaa jalat edellä ja sitä käskyähän toteltiin, mutta liu'usta innostuneena en sitten tajunnut ottaa jalolla kunnolla tukea laskeutuessa ja alastulo takamukselle oli kyllä aika... moinen kokemus. Haluisin sanoa mitä mieleen juolahti siinä, mutta koska tätä blogia lukee nuoremmatkin, niin jätetään sanomatta. Rampana tulen vissiin kulkemaan pari seuraavaa päivää kun istuminen ei oikeen luonnistu...
 |
Kaukaa niin hurja kuin leijona, läheltä katsottuna laukea kuin lammas (?).
SnowRunFest liukumäki-este |
Pallomeri Oli kivaa! jee! Pallomeren-esteen pituus olisi kyllä ollut saanut olla vähän pidempi. Tosin kelpasi se sellaisenaankin tälle wanhukselle! Voin vain kuvitella tämän idean syntyneen viime hetkien pikapalaverissa, joka pidettiin lähi-hesessä, missä tapahtuma teamin jäsen näki pallomeri-laitteen...
Tässä vaiheessa jänöni muisti, että hänellä alkaa saunavuoro... No ei siinä mitään, vauhtia vaan lisää ja alettiin hölkkää/juosta matkaa ihan kunnolla. On se järjetöntä kuinka paljon energiaa tuohon pikkuiseen pakkaukseen mahtuu. Duracell pupu on ilmauksena liian mieto... Ei wanhus pysy näiden pikajuoksijoiden matkassa.
Kiipeilyverkko... Ei voi muuta sanoa, kuin milloinkohan viimeksi kiipeillyt verkoissa... varmaan lapsena. just mahtavaa. Siitä sitten laskeuduttiin alaspäin aika jyrkkää mäkeä... Onneksi ei hirveän liukasta ollut.
Lumiliukumäki oli hauska. Ensimmäisellä kierroksella meni tämä vähän kuin vahingossa ohitettuna esteenä, kun jotkut älysivät sen laskea. Kuvaaja räpsi kuvia ja seuraavalla kierroksella yritin itse myös leikkiä sankaria ja laskea mäen alas... mutta eihän siinä muuta tullut kuin housut märiksi :D ai että, kuinka ihanaa.
Tunneli oli viimeisiä esteitä, ennen uudestaan radan alkamista alusta. Ensimmäisellä kiekalla vedin vaan supernopeasti sen, yrittäen pysyä jäniksen perässä.
Toinen kierros ja missatut esteet
Tokalla kierroksella oltiin ohitettu varmaan lähes kaikki viidennen lähtöryhmän juoksijat ja latu oli harvinaisen tyhjä. (tai sitten oltiin vain todella, todella hitaita ja kaikki kanssakilpailijat olivat menneet ohi... )
Tällä kertaa toisen esteen 3 sumopainijaa/gladiaattoria tulivat vastaan, ilman ketään muuta juoksijaa hämäämässä heitä. Jes!
Nyt vaan otetaan se kovimman näkönen gladiaattori ja kunnon vaahteraliiga-taklaus kehiin. Mutta ei. Mitä nyt? Ajattelin ottaa sen kovimman korston, eli gorillan - mutta mitä kävikään? Yhteentörmäyksen sijasta gorilla vaan kiltisti passasi ja päästi minut ohi ilman
kunnon kosketusta. Hei kamoon! kunnon trolli :D varmaan naureskeli mulle pitkään pukunsa suojista.
Liukumäkikään ei hirveän kauhea enää ollut toisella kiekalla. Harmikseni en saanut kunnolla otetta narusta ja päätin riisua toisen käsineeni, jolloin se päätti pudota matkasta. Noh, aika hyvä saldo mulle, että vaan yksi hukattu tavara. Osasin myös laskeutua oikein... Kuka sanoikaan, että "kerrasta ei opi?".
Mainitsemisen arvoista koko tästä touhusta on, että miten tälläisestä 5km "hupijuoksusta" onnistui saamaan kunnon lämmöt päälle. Oikeasti, 10km normi juoksulenkki oli kevyttä menoa verrattuna tähän. Osaltaan tähän ns. vaikeuteen saattoi vaikuttaa sohjoinen lumi, mutta kävipähän tämä hupailu hyvästä treenistä.
Maaliintulo
Kaksi 2,5km mittaista matkaa oli taivallettu ja maali häämötti. Mieli olisi tehnyt vielä lähteä kolmannelle yritykselle, ihan vaan niiden gladiaattorien ja pallomeren takia- mutta "maali -> that way" -kylttiä heilutellut pirteä tyttönen sai minut toisiin aatoksiin ja seurasin jänöä maaliin missä juoksijat palkittiin Mutajuoksu-mitallein- ja sponsorikassilla joka sisälsi kaikennäköisiä herkkuja.
Hauskaa miten tälläisestä 5km "hupijuoksusta" onnistui saamaan kunnon lämmöt päälle.
 |
Parasta mitaleissa on niiden saaminen ja se, että ne näyttävät omalaatuisilta.
Kuvassa SnowRunFest maaliintulleiden mitali. |
Siinä palkintojen jaon jälkeen otettiin pakolliset mitalikuvat ja mentiin bilettämään hetkeksi, ennen lähtöä kotiinpäin vaihtamaan kuivat vaatteet ylle. Jonka jälkeen matka kohti tigerin snowrunfest afterpartyjä voisi alkaa.
 |
| Maalissa Duracell-pupu ja hanskat hukannut pingu! |
Plussat ja miinukset
En yleensä lisää näin erikseen mitä hyvää/ huonoa jossain tapahtumassa oli, mutta nyt on pakko. Sen verran erikoisesta juoksusta oli kyse.
Let's start with good or bad news? - Aina aloitetaan hyvillä, joten aloitetaan me nyt huonoilla:
Parannettavaa/ "
huonoa"
- liukumäessä olisi saanut olla patja alastullessa...
- kuvaajat - radan varrella oli muutamat, mutta missä ne paljon puhutut oranssiliiviset kuvaajat olivat? Tulimme paikalle kuitenkin aika ajoissa, mutta kuvaajista ei ollut tietoakaan... Sinne jäivät hyvät yhteiskuvat. Onneksi paikalla oli monta ystävällistä kanssajuoksijaa, jotka ottivat pyynnöstä kuvan! - Onneksi siis tuli oma kännykkä mukaan, vaikka ensin ajattelin jättäväni sen pois.
- Hieman enemmän valoja... Jotkut kohdat radasta oli aika pimeänä jolloin reittioppaana toimineet nauhat olivat aika huonosti erotettavissa. Vaihtoehtoisesti se nauha olisi voinut olla jonkun muun värinen, kuin valkoinen... esim. oranssi, tai neonvihreä (erottuu)
Hyvää
- Koko tapahtuma pähkinänkuoressa. Oikeasti.
- Musiikki kuului tarpeeksi hyvin koko juoksuradalle
- Kanssajuoksijat, erityisesti naamiaisasuihin sonnistautuneet toivat oman säväyksen tapahtumalle
- Pallomeri! Siitä kun olisi vielä saatu isompi
- muut esteet! olivat sopivan leppoisen haastavia ja ne pystyttiin kiertämään tarvittaessa
- Juoksuradan leveys & pituus
- partylasit!
Kokonaisuudessaan tapahtuma oli onnistunut ja osallistuminen oli hintansa arvoista. Hyvillä ja turvallisin mielin voin sanoa kyseessä olleen vuoden kuumin juoksutapahtuma. Myös afterpartyjen paikka oli hyvin mietitty, tarpeeksi tilava ja halutessaan saattoi mennä parvekkeelle juttelemaan. Hinnat tigerissa ovat kyllä kauheita. Noh, hauskaahan siellä kuitenkin oli! Ehkä liikaakin? Seuraavaksi pitää kyllä mennä tsekkailemaan muut tapahtumat, eli mutajuoksu Espoon Serenassa ja värijuoksu!
Lisää kuvia tapahtumasta (toivottavasti), sekä tietoa tulevista erilaisista juoksutapahtumista löydät täältä:
http://www.snowrunfest.com/
Miten arvon lukijoilla juoksu meni, mikäli osallistuitte? Oliko hauskaa, oliko jotain parannettavaa? Menettekö uudestaan? Onnistuitteko yhtä hyvin telomaan itsenne, kuin minä liukumäen alastulossa? Löysittekö niitä hyvin piilotettuja kameramiehiä?
Komentoida voi alas ja liittykää ihmeessä lukijoiksi!
