Unohtumaton juoksukokemus - Helsinki Half Marathon

Helsinki Half Marathon 7.6.2014

Taas yksi juoksu takana, tällä kertaa kohteena oli ensimmäistä kertaa järjestetty Helsinki Half Marathon. Juoksutapahtuma lyhennetään sanoihin HHM, joita käytän tässä blogikirjoituksessa, tästä eteenpäin.

Aluksi haluan sanoa, että kestävyysurheilussa (lähinnä juoksutapahtumissa joihin olen ottanut osaa) on hauskimpana asiana se, että niissä aina tapahtuu jotain uutta. HHM oli minulle erittäin kokemusrikas kisa, niin hyvässä - kuin pahassa.

Helsinki Half Marathon 2014 juoksunumero & sponsorit

Olin treenannut juoksua hieman intensiivisemmin, kuin mitä olin Helsinki City runia varten. Odotukset olivat siis kovat! Tai siis, kunhan ehjänä maaliin selviytyisin, kaikki olisi OK!

Mitä tällä kertaa sitten tapahtui, mitä aikaisemmin ei ole sattunut? No minäpä kerron!

Päivä alkoi aikaisella heräämisellä, sillä lähtölaukaus juoksulle oli jo kello 10.30. Heräilin kaikessa rauhassa, keitin kahvia, söin aamiaista, kävin aamutoimilla ja tsekkasin kaiken olevan kunnossa. Tässä vaiheessa vatsa tuntui olevan hieman sekaisin, mutta en kiinnittänyt siihen hirveästi huomiota.

Matka legendaarisimmalle juoksulleni koskaan alkoi, kun lähdin ajoissa tapahtumapaikalle. Juoksun lähtö- ja maaliviiva oli sijoitettuna Finlandia talolle. Saavuttuani paikalle noin kello 9.45, tapahtuma oli jo täydessä vauhdissa ja juoksijoita joka puolella.

Lähestyttyäni Finlandia taloa, huomasin valtavan jonon ja mitään sen kummempia miettimättä asetuin jonon hännille katsomaan minne se oikein johti. Sisälle päästyäni huomasin sen johtavan alueelle, johon pystyi jättämään ylimääräiset tavarat. Minulla kun ei ollut mitään narikkaan jätettävää, suuntasin siitä kohti seuraavaa jonoa, eli vessajonoon. Ajattelin käydä hakemassa helpotusta, niin itse juoksussa ei tarvitsisi tuhlata aikaa varikkopysähdyksiin. Kuinka väärässä tämä Malmin Maranello olikaan...

Palatessani takaisin pihalle Finlandia talosta, lähdin kiertelemään tapahtuma-aluetta. Paikalla oli mm. tankotanssin harrastajia esittelemässä lajiaan. Kauniita naisia katsellessa... Siis heidän harrastustaan katsellessa aika kului kuin siivillä. Mieleeni kyllä juolahti, ettei tällä kropalla paljoa heiluttaisi tangolla. Sehän naksahtaisi katki tai jotain... Mielenkiintoinen laji totta tosiaan, ikävää etten tajunnut ottaa kuvaa muistoksi.

Ruuhkaa ja jonottamista ennen juoksun alkua...

Lähdön H-hetkeen oli enää 15 minuuttia, jolloin ilmeisesti alkuveryttelyt alkoivat. Olin varmaan liian kaukana, kun en oikein tajunnut/ kuullut mitä piti jumpata... Noh eipä hätiä, menin jo valmiiksi tavoiteaika-paikalle, mitkä olivat ihan OK merkittyinä radalle.

Saattoihan tuossa olla myös pientä teknisiä ongelmia, kun selostajan puhe yllättäen lakkasi, mutta onneksi äänet palautuivat ennen lähtölaukausta.



Lähtöön oli aikaa enää n. 5 minuuttia ja porukka alkoi liikkua eteenpäin lähtöalueella, lähemmäs lähtöviivaa. Tässä vaiheessa rupesin miettimään mitä järkeä niissä tavoiteaika kylteissä oli, jos kaikki jättävät ne taakseen - mutta homma toimi yllättävän hyvin, juoksijat olivat asennoituneet oikein ja tyypillisen massajuoksutapahtuman tapaiset tönimiset eivät tapahtuneet HHM:llä!

HHM:llä oli myös jäniksiä, eri tavoiteajoille, mutta ne olivat kohtuullisen huonosti merkittyinä. Jänöillä oli laput (ainakin) selässä, mutta muuten ne eivät erottuneet muista juoksijoista mitenkään. No eipä tämä haitannut minua, tavoitteenahan oli vain päästä maaliin...

 Lähtölaukaus kajahti ja juoksijat lähtivät liikkeelle

Lähdin liikkeelle vähän liian nopeasti. Menin fiilispohjalla ja unohdin katsella Tomtomin urheilu-gps kelloa, millä min/km ajalla menin. Askel oli kevyt ja päivä kaunis, mikäs sen mukavampaa. Tämä kevyt fiilis päättyi kuitenkin kuin seinään, kun tajusin olevamme jo 3-4 KM kohdalla. Olin vain "mitä nyt, jo 4KM?!" - siitä järkyttyneenä tajusin tsekata millä min/km ajalla mentiin ja sellaiset 3.30/4.00min/km aikaa oli kuljettu.. Tämähän ei hyvältä kuulostanut, ottaen huomioon tulevat ylämäet. Tiesin, etten tälläistä vauhtia jaksaisi, joten päätin hidastaa vauhtia...

Tässä vaiheessa se hupi vasta alkoikin...

Huomasin jo siinä kolmannen kuljetun kilometrin kohdalla hieman sekaisin olevan vatsani protestoivan menoa... Mietin, että järkevämpi on mennä vessaan kun sellainen mahdollisuus tarjoutuu.

4KM juomapisteen kohdalla tuntui, että nyt olisi hyvä päästä vessaan oikeasti, mutta sellaisia ei ollut vielä tullut vastaan ja matka jatkui... ja ne ajatukset mitä päähäni putkahti, kun tajusin ettei vessoja ollut vielä matkan varrella ollut: "olivatko kisajärjestäjät unohtaneet ne kokonaan vai mitä oli tapahtunut"...

5-6 kilometriä juostu, edelleen ei vessoja mailla halmeilla. Oli pakko paikoitellen hidastaa vauhtia, etten ihan housuja joutuisi likaamaan... Eksoottisen olotilani lisäksi tajusin, että käsivarteen sijoitettava kännykkäkoteloni oli rikkoutumassa. Tämäkin vielä.

7 kilometriä juostu... Tässä vaiheessa olo oli jo semmoinen, että meinasin mennä huutamaan lähimmälle järjestyksen/liikenteenvalvojalle, että minne he ovat piilottaneet kaikki vessat.

8 kilometrin kohdalla näin taivaan, siellä se oli, ylhäisessä yksinäisyydessään majailevan vessan! Se tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton, kun vihdoin pääsit hädälle. Kaikki huolet katosivat, se oli kuin maailmanrauha. Valkoiset kyyhkyset vain lentelivät...

Matka jatkui varikkopysähdyksen jälkeen, mutta juostuani noin kilometrin lisää, huomasin, että vatsassa velloi edelleen ikävästi..

Tästä puolikkaasta maratonista kehkeytyikin yksi unohtumattomammista juoksuista ikinä, missä maaliinpääsyn sijaan hyvän ajan saattelemana, tulikin kisa siitä minne pääsisi tyhjentämään hätänsä...

Hauskintahan tässä koko touhussa oli toisen vessan kohdalla kehkeytynyt arvoitus, kun olin unohtanut lukita vessan oven ja juuri pytylle istuutuessani ollessa joku nainen avasi oven ja huudahti "olen pahoillani!!!!" - puhuiko hän miehuuteni koosta vai siitä, että avasi oven... ":D"

Matka eteni loppua kohti, mutta todella lähellä oli noin 17 kilometrin kohdalla etten keskeyttänyt. Olin todella turhautunut koko ei-niin-hyvin menneeseen kisaan ja lähellä repiä juoksulappuni palasiksi ja mennä suoraan maitojunalla kotiin (olimme siis tasantarkkaan pasilan aseman vieressä :D). Olen kuitenkin aika huono häviäjä/ luovuttaja, joten matka jatkui kohti maalia...

Mainittakoon tässä Itse juoksureitistä kokonaisuutena, joka oli mukavan vaihteleva, vaikka matkan varrella olikin haastavia, jyrkkiä ylämäkiä. Maisemat reitin varrella olivat myös erittäin kauniit, joista en sattuneista syistä ehtinyt nauttia pidempään.

Matkan viimeisten kilometrien kohdalla oli Adidaksen kannustusscreeni, joka tsemppasi yllättävän hyvin. Oman juoksunumeroni ja nimeni monitorissa nähdessäni kyllä pikkaisen hymyilytti "Tärkeintä ei ole voitto, vaan se ettei luovuta" - kiitos tuntematon tsemppari!
... Harmi ettei ole kavereita, joita kiinnostaisi laittaa tämmöisiä tsemppiviestejä useamminkin!

Tämän tsemppauksen turvin jaksoin juosta maaliin asti ja sainkin HHM 2014 -mitalin kaulaani joltain kauniilta naiselta. <3 Kuulin kyllä tutulta kuittailua, että näytin aika kuolleen näköiseltä maaliin tullessani. Omituista, luulisi minun olleen kuin seitsemännessä taivaassa, kun tämä kokemusten maratoni vihdoin oli ohitse...

Helsinki Half Marathon 2014 mitalli

Kännykästäni loppui akku, joten en paljon kuvia ehtinyt saamaan tapahtumasta. Kuvia tapahtumasta saa HHM omilta kotisivuilta, sekä facebookista, jotka Iltalehden ammattivalokuvaajat ovat ikuistaneet

Uusia henkilökohtaisia ennätyksiä ei tehty juoksun osalta, mutta tarve käydä vessassa näin useasti yhden puolimaratonin aikana, on kyllä jo aika saavutus sinänsä. En enää ikinä edes vitsaile juoksijan taudin saamisesta. Tämä vatsatauti joka on jatkunut vielä tänään sunnuntainakin, on jo ihan tarpeeksi.

Tämä puolikas tulee kyllä säilymään mielessä pitkään! :D

Tapahtuman plussat ja miinukset

Tästä on ollut jo juttua esim. Facebookissa, mutta tahdon erikseen mainita nuoret vapaaehtoiset, jotka hoitivat liikenteenohjausta/ pitivät huolen juoksijoiden pysymisestä oikealla reitillä. Aivan mahtavaa tsemppausta heiltä! Mieleen tuli väistämättä, että nämä vapaaehtoiset oikeasti nauttivat pääsystä mukaan HHM-tapahtumaan.

Plussat

• Kansainvälinen fiilis - omat nimet juoksulapussa toivat jotain erilaisuutta muihin juoksutapahtumiin verrattuna
• Mitali - nauha mitallissa on ehdoton plussa! Mitali muutenkin näyttää hienolta, ei ole mitään tusinatavaraa
• Toimivat järjestelyt* - pieniä puutteita tosin oli, niistä miinuksissa tarkemmin
• Juoksureitin varrella olleet esiintyjät - aivan mahtavia, hienoa nähdä ( tai paremminkin kuulla) nuoria musiikin harrastajia
• Mahtava fiilis - ensimmäiseksi kerraksi järjestetyssä juoksutapahtumassa oli oikein hyvä fiilis
• Valokuvaajat  - Iltalehden kuvaajia oli paikoitellen ja ilmeisesti kuvat tulevat olemaan ilmaiseksi ladattavia myöhemmin. Mahtavaa!
• Adidaksen tsemppaus-screeni! - tämä oikeasti antoi lisävirtaa ja jotenkin tuli mieleen Hollannin maratoni...
• Kisapaidat (Adidas)- paidat ovat todella kivan väriset, eikä logoilla/ teksteillä ole pilattu hyvää paitaa. Ehdottomasti tulee olemaan käytössä myös tulevaisuudessakin
• Vaihteleva, haastava reitti - Pasilan juna-aseman viereinen ylämäki ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä...:D

Miinukset

• VESSAT - Lähtö-alueella oli ulkovessoja, sekä Finlandia talon sisällä oli vessoja tarpeeksi, mutta reitin varrelle sijoitetut 2 vessaa eivät olleet ollenkaan tarpeeksi. Ihan järjetöntä meininkiä, että kahdelle tuhannelle juoksijalle oli varattu pelkästään kaksi vessaa matkan varrelle. Ensi kerralla laittakaa alkupakettiin, missä juoksunumero varahousut tai vaipat juoksijoille, niin ei tarvitse niitä vessoja miettiä matkalla...
  
•  Disco-tunneli - hieno idea, mutta ei toiminut loppupeleissä. Eikö tähän ideaan saatu virtaa, vai mikä johtui sen puutteellisuudesta?
• Päivämäärä - Helsinki Half Marathon järjestetään samaan aikaan Vantaa Triathlonin kanssa, joten ensi vuonna joutuu taas arpomaan kumpaan osallistuu =(
  
• Jänikset näkyvämmin esille - ilmapallot jäniksille matkaan mukaan, tai värikkäämpi vaatetus...

Loppujen lopuksi

... Aivan mahtava juoksutapahtuma. Ei tätä voi muuten kuvailla. Vaikea uskoa, että tätä tapahtumaa järjestetään ensimmäistä kertaa. Aina on puutteita pienistä asioista, kuten vessoista, joka on yleinen ongelma juoksutapahtumissa. Itse olen hyvin tyytyväinen osallistuttuani tähän juoksutapahtumaan ja voin suositella sitä myös muille, jotka miettivät menevätkö juoksemaan ensi vuonna. Mikäli ilmoittautuu tulevaan kisaan jo nyt, osallistuminen kustantaa vain 29 euroa. Aika halpaa siis. Tarjous on voimassa 30.6.2014 asti! Elämä on kallista - HHM:lle osallistuminen ei!

Kiitos Helsinki Half Marathonin järjestäjille, sponsoreille, vapaaehtoisille ja muille kanssajuoksijoille. Hyvää työtä kaikki!

HHM 2014 mitalli

Hermostuneisuutta ilmassa

Helsinki Half Maratoni 2014

Melkeinpä kuukausi on kulunut siitä, kun osallistuin kauden ensimmäiselle puolikkaalleni, Helsinki City Runiin. Tämä hassunhauska juoksuhan ei ihan nappiin mennyt, mutta on sanonta: "aina on huominen - tässä tapauksessa tosin - aina on uusi maratoni juostavana!".

Helsinki Half Maratoni on kohtalaisen uusi tuttavuus juoksun harrastajille. Tapahtuma järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja olenkin innolla mukana testaamassa reittiä ja kaikkea niitä palveluita mitä juoksutapahtumassa voi olla tarjolla. Mielenkiintoiseksi tapahtumasta tekee juoksukartan seuraaminen, josta näkyy reitillä olevan useampiakin erilaisia musiikinsoittajia. Mitähän "musiikkiyllätys" oikein mahtaa tarkoittaa? Toivottavasti ei kuitenkaan mitään kiljuntaheviä, vaikka Rammstein hevinä onkin hyvää juoksu/salimusaa!

Koko reitin täyttävä musiikkiosuus toi minulle ensimmäisenä mieleen Rock'n'Roll maratonit, joihin ehdottomasti haluan ottaa osaa jonain päivänä. Kaikkiin niistä! Niitähän on joku miljoona...

Rokkimaratonit kuitenkin hetkeksi syrjään ja paluu takaisin lauantain juoksuun. 

Numerolaput yms. juoksuun liittyvät asiat haen huomenna (tänään) perjantaina ja samalla tsekkaan millainen kisaexpo HHM, intersport ja Adidas ovat onnistuneet järjestämään. Siellä on muuten uusi urheilujuoma sponsorikin esittäytymässä, nimeltään Northforce. Mielenkiinnolla odotan heidän juomiensa makuelämyksiä.

Olen kuitenkin hieman jännittynyt, kuinka tapahtumassa tulee käymään. Siis tarkennettuna, itse juoksussa. Salin ja juoksu -treenien tuloksena kun tullut lihaksia, mutta myös nyt hieman ikävään paikkaan tulleet kipeytyneet lihakset. Päätinkin ottaa rennosti torstain ja perjantain, tähdäten hyvään fiilikseen lauantain juoksuun. Mikäs sen parempaa, kun napostella nameja ja tankata hiilarijuomia.

Hiilarijuomalla tarkoitan tankkausjuomaa, joka on Vitargo Carboloader. Toimii hyvin salilla, antaen mukavan piristyksen treeneihin. Nyt onkin mukava testata puolikkaalla, toimiiko sama ihme myös kestävyysurheilussa. Laitankin Vitargo Carboloaderista oman bloginkirjoituksen, jossa arvostelen tuotteen salilla ja kestävyysjuoksussa.

Mikäli kiinnostus heräsi lukea Helsinki Half Maratonista ennen seuraavaa blogipostiani, jossa kerron kuinka juoksussa meni, voit tsekkaa heidän omat kotisivunsa täältä

Toivottakaa mulle onnea juoksuun, ehjänä maaliin!

Kokeillaan uutta lajia: Tennis

Tenniksen pelaaminen on hauskaa ja yllättävän raskasta!

Päätimme kaverin kanssa lähteä pelaamaan tennistä. En ole moneen vuoteen pelannut tennistä, joten otin haasteen vastaan tältä Vuosaaren Agassilta ja yksissä tuumin lähdimme testaamaan toistemme kunnon tenniskentillä.

Ainakin siis teoriassa. Timon kanssa kun lähdetään urheilemaan, suunnitelmat jotenkin yllättäen muuttuvat aina. Mikäs sen hauskempaa, kuin ex-tempore seikkailut!

Kohtasimme muutaman haasteellisen ongelman matkallamme kohti tenniksen Suomen Openeita. Mainittakoon niistä ehkä haasteellisimpana lukitut tenniskentän ovet...

Tämähän ei meitä vetreitä ikinuoria paljoa haitannut, vaan päätimme pelata viereisellä jalkapallokentällä. Tämähän toi lisänä oman hauskuutensa, kun pelatessa tennispallon pomppuja ei voinut täysin arvioida oikein. Haasteitahan me urheilijat haluammekin!

Urheiluun kuuluu olennaisena osana myös oikea nesteytys, emmekä mekään unohtaneet niitä. Ennen seikkailumme aloittamista, kävimme kaupan kautta hakemassa "muutamat" urheilujuoman tyyliset nesteyttäjät.

Näitä Samba-"urheilujuomia" nautittuamme, pelillinen osuus taisi kyllä hankaloitua hieman... Hauskaa meillä kyllä oli. Urheilu on ihan mahtavaa! Tuo hymyn suupieliin ja naurua ei voi pidättää. Hävitessäkin!

Maistelimme näitä Samba lonkeroita tauolla ja otin videokuvaa muistoksi tästä ikimuistoisesta pelisessiosta Vuosaaren Agassin kanssa. On se jännä, kuinka urheilusuunnitelmat muuttuvat, kun Timo on kyseessä... :D

Video alla:

https://www.youtube.com/watch?v=OmFqgIFxq38

Kiitos Niilo22 inspiraatiosta ja Kurko Samba lonkerolle hyvästä mausta. Ehkä ei kuitenkaan urheilujuomana mene. Taitaa tämä juoma muutenkin olla K-18!

Personal Trainer (osa 1/3)

 Millaista on saada oma personal trainer, auttaako se omissa tavoitteissa?

Voitin jokin aika sitten radio Voicen-kilpailun, missä palkintona  oli huikeat 12-kerran personal trainer palvelut SATS-kuntokeskuksen treenaajien kanssa. Kilpailun järjesti Rexona/Unilever. Tulen näissä kolmessa osassa kertomaan minkälaista treenaaminen PT:n kanssa on ollut, fiiliksiä ja onko tästä koko hommasta ollut mitään hyötyä.

Aloitellaan tarinan alkuvaiheista, kun en ole muistanut tästä kirjoitella blogiin. 

Otin osaa Rexonan järjestämään kilpailuun radio Voicen nettisivuilla, missä pääpalkintona oli kolmelle onnekkaalle oma personal trainer 12-kerraksi. Personal Trainer tulisi olemaan yksi SATS-kuntokeskuksen vetäjistä. Kuten voitte jo päätellä, minä olin yksi niistä kolmesta onnekkaasta.

Hauskinta koko tapahtumassa oli, kun radio Voicen aamutiimi (herättäjät) kirjaimellisesti herättivät minut kello 8 aamulla, kertomalla voitostani puhelimitse. Kieltämättä olin yllättynyt ja onnellinen voitosta. PT-palvelut kun tuntuvat olevan kalliita ja nyt sain ilmaiseksi 12-kerran paketin. JES!

Kuinka homma lähti rullaamaan...

PT:ni SATS-kuntosalikeskuksesta otti minuun yhteyttä sähköpostitse ja keskustelimme viestien muodossa hieman tavoitteistani ja ruokailu/urheilu tottumuksistani. Hieman hävetti myöntää ruokailutottumuksieni olevan "vähän" pielessä ja söin silloin kun huvitti. Viestittelyn lopuksi sovimme ensimmäisen tapaamisen ajankohdan SATS Elielin kuntosalille.

Ensimmäinen PT-tapaaminen

Lauantaina minua hieman jännitti tämä ensimmäinen pt-tapaaminen. Onnekseni PT:ni on luottamusta herättävän näköinen ja epäilykset, että mihin soppaan tässä on lusikkansa nyt työntänyt, katosivat kuin tuhka tuuleen.

Alkujutustelun jälkeen, teimme kehonkoostumus-analyysin, missä tsekattiin rasvaprosentit, kehonkoostumus yms. mielenkiintoisia juttuja. Todellisena yllätyksenä minulle tuli, että vasen käteni on vahvempi kuin oikea - vaikka oikeakätinen olenkin (vitsi jonka vain miehet ymmärtävät...).

Itse salilla treenatessa tutustuin uusiin lämmittely- ja venyttely -tekniikoihin, sekä oikeaoppisten tekniikoiden tärkeyttä painonnostossa. Selkä ei kuulemma kestä pitkään, ellei opi jo ihan alkuvaiheessa kuinka hommat kannattaa toteuttaa.

Ensimmäisen PT-kerran jälkeen minulla oli aivan uskomaton fiilis. Ensimmäinen tunti meni kuin siivillä, tätä voisi verrata joululomaan opiskelijana ollessa. Aika kuluu liian nopeasti kun on hauskaa. Hikisen hauskaa.

Minkälaisia fiiliksiä PT-kerrat ovat minulle henkilökohtaisesti tuoneet?

Olen nyt käynyt viidesti (joo, siis oikeasti mun piti laittaa päivitystä jo aiemmin... ), joten tekniikoita ja uusia salitreenejä on tullut tutuksi. Osa tehdyistä liikkeistä on hyviä, ns. helppoja joita on hauska tehdä samalla kun tajuaa hikoilevansa ja huomaamalla kehittyneensä. Osa liikkeistä on todella ärsyttäviä ja melkein haluaisin vain saada itkupotkuraivarit ja varmaan saisinkin, ellei se häiritsisi muita salilla olijoita (puhumattakaan häpeästä...). Erityismaininnan näistä ärsyttävistä liikkeistä saa Turkish Get up. Löytyy Youtubesta, mikäli haluaa itse koettaa.

PT:ni laatima ruokailu dieetti (jonka nähdessäni oikeasti järkytyin, mun pitäisi syödä 3k kaloreita/ päivässä.), sekä sali- ja cardio-ohjelma ovat omalta osaltaan auttaneet mun henkilökohtaisia tavoitteita kohti mun unelmaa, eli ironman kisaan osallistumista. Salilla käynti on nyt oikeasti ollut ihan kivaa, kun tietää jotain salilla käymisestä.

Mulla on kokoajan nykyisin positiivisemmat fiilikset salilla käymiseen, eikä se ole enää sellaista pakkopullaa kuin ennen. Mun motivaatio treenaamiseen oli myöskin hieman kateissa ja jätskiä oli tullut tammi-helmikuun aikana syötyä vähän liikaa. Se tunne on sanoinkuvaamaton, kun löydät sen roihuavan liekin sisältäsi jatkaa kohti tavotteita, kohti sitä unelmaa minkä haluat toteuttaa. Sama euphorinen fiilis taitaa syntyä joka onnistuneen sali/cardio-treenin jälkeen...

Suosittelenkin siis kaikille lämpimästi oman Personal Trainerin palkkaamista, ainakin tukemaan treenaamisen alkuvaiheessa. Hinta-laatusuhde/hyöty oman personal trainerin palkkaamisella on vain jotain ihan erilaista kuin mitä itse voi räpeltää salilla aivan ummikkona. Varoituksen sana tosin, tähän PT-leikkiin voi jäädä koukkuun. Itsellä on suunnitteilla uuden 12:n kerran ostaminen, kun tämä ilmainen "kokeiluaika" päättyy.

Kiitos siis Radio Voice, SATS ja Rexona/Unilever tästä mahdollisuudesta. Olen hyvin kiitollinen tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta.

Fiilikset vaikuttavat menoon - HCR 2014

Specsavers Helsinki City Run 10.5.2014. 

Tämä kymmenien tuhansien juoksijoiden suosima Helsinkiläinen massajuoksu -spektaakkeli on taas juostu. Miten kävi allekirjoittaneen, joka suuruudenhulluudessaan päätti tavoitella 1h45min aikaa?

On olemassa hyviä ja huonoja uutisia. Yleensä aloitetaan niistä hyvistä, mutta tällä kertaa haluan päättää kirjoituksen niihin positiiviseen fiiliksiin, joten aloitetaan niistä huonoista puolista.

Ne huonot puolet...

Juoksemiseen vaikuttaa monia seikkoja: Treenaaminen, oikein syöminen, kunnon yöunien saanti, tavoitteellisuus, kunto, loukkaantumisten välttämiset, oikeat tekniikat ja se kaikkein tärkein - fiilikset. Jos sulla ei ole hyvät, positiiviset fiilikset siihen juoksuun, niin ei voi olettaa kaiken menevän nappiin.

Mulla ei ole hetkeen ollut oikeen semmoista "jee nyt pääsee juoksemaan fiilistä" ja se vaikuttikin tämän kertaiseen HCR -juoksuun. Viime vuoden marras-joulukuussa puhkuin innosta ja julistinkin tämän olevan "se juoksu missä ennätykset rikotaan". Innoissani menin jopa haastamaan muutamat henkilöt mukaan tapahtumaan, erään hyvän ystäväni ja yhden entisen kouluni opettajista, jossa opiskelin liiketaloutta. Molemmat suostuivat haasteeseen ja päätinkin treenata faster harder better, että voittaisin heidät 10-0.

HCR-juoksun lähestyessä, kävi selkeäksi, ettei kumpikaan sitten lopulta päättänyt ottaa osaa tapahtumaan. Viina vei kaverini mukanaan ja opesta en ole kuullut mitään, eikä ihme. Päätinhän opiskeluni jo viime joulukuussa valmistuessani.

Tämä saattoi latistaa fiiliksiä, mutta olihan siihen muitakin syitä varmasti. Huono valmistautuminen, liian vaatimattomat treenaamiset yms. ruokailut. tekosyitä juoksun totaaliseen hyytymiseen voi keksiä vaikka mansikanmakuisista pullava-pitkosta, mutta ei voi muuta kuin katsoa peiliin ja löydettävä se syy sieltä.

Vuoden 2014 Helsinki City Run juostiin aikaan 2h04min. Kaukana tavoitteesta. Tulikin mietittyä syntyjä syviä stadionin nurmella muutaman hetken.

Tunnelmaa stadionin nurmelta

Ihminen tosin oppii virheistään. Niin myös minä. Tästä oppineena, olen täynnä intoa, adrenaliinia seuraavaa koitosta varten. Kaikki ei mene aina nappiin, ensi kerralla sitten paremmin. Nyt sitä treeniä ja selittelyt voi jättää poliitikoille. Tärkeintä on, että menee loppuun asti ja tekee sen mitä on aloittanut. Kaikkein pahinta on keskeyttäminen ilman hyvää syytä (kuten esim. loukkaantuminen)!

Peukku ylös ensi vuotta ajatellen.

Seuraavaan puolikkaaseen on noin kuukausi aikaa. Sinne tähdätään ja tykitetään sellaiset ajat, ettei mitään rajaa. Prkl.

Sukatkin sanoivat itsensä irti...

 ja sitten ne hyvät, paremmat, parhaimmat puolet HCR 2014:stä!

Okei, halusin jättää ne paremmat puolet viimeiseksi. Niitähän tämän vuoden HCR-juoksusta riittääkin kerrottavaksi.

Ensinnäkin lähtöryhmät: Niitä oli lisätty tänä vuonna useampi ja sen huomasi juostessa. Homma toimi erinomaisesti. yli 10 000 juoksijaa, joten lähtöryhmitys on tärkeässä roolissa.

HCR-virallinen paita 2014, oli oranssin värinen

Juoksureitti oli tänä vuonna ilmeisesti oikean pituinen. Viime vuonnahan se oli ilmeisesti muutama sata metriä vajaa, tänä vuonna reitti tuntui jotenkin raskaammalta, mutta hyvää vaihtelua. Viimeisen 4? kilometrin ylämäet olivat kyllä täyttä tuskaa jaloille. Nautin kyllä kauniista maisema-reitistä.

Kannustus reitin varrella: Näissä juoksutapahtumissahan tämä on suuressa roolissa. Vaikka sää ei ollut se paras mahdollinen, ihmisiä oli kerääntynyt juoksureitin varrelle kannustamaan ja tsemppaamaan juoksijoita. Mahtavaa! Erityisesti mieleenpainuvin kannustusryhmä oli jonkun järven kohdalla, poikaporukka huudatti aaltoja, jotka kuuluivat kauas. Tosi hyvä juttu.

Maaliintulo ja lopullinen huolto yms. sponsorituotteiden jakaminen toimi kanssa edellisvuosista poiketen erinomaisesti. Stadionilta poistuessa järjestysmiehet ohjasivat juoksijoita eri käytäviin, jolloin ei syntynyt ruuhkaa. Myös itse huoltopiste oli järjestetty erinomaisesti ja viime vuoden tyylistä jonotus-kaaosta ei päässyt syntymään. Banaanit, palautusjuomat, elovena välipala, leivät ja prostku patukat ja bonaqua-juomat saatiin nopeasti käsiin ja ei kun syömään.

Huollossa jaetut herkut ja oma HCR-säilytyskassi

Haluan myös mainita erityisesti tavaransäilytyksen. Tänä vuonna liikuntavirasto jakoi vihreitä HCR-kasseja, johon liimattiin oma juoksutarra ja se vietiin säilytykseen. Näin ei tarvinnut jättää edellisvuosien tapaan omia tavaroitaan penkeille lojumaan. Tokihan tuo varmaan olisi nyttemminkin toiminut eräänlaisena jännityksenä, että saako omat tavaransa, mutta tämänvuotinen ratkaisu toimi erinomaisesti.

Varustesäilytys. Varusteet laitettiin HCR-pussukkaan (eräänlainen merimies-säkki) ja vietiin aidatulle alueelle säilytykseen.

Tästä tuli nyt kauhea itkuvirsi-saarna-iloitsemisen aiheinen blogikirjoitus, mutta ei voi mitään. Pitää vaan treenaa, treenaa ja treenaa ja valmistautua paremmin. Ensi vuonna menee se 1h45min rikki!

Tämän vuoden Specsavers Helsinki City Run-tapahtuma sai 10/10 minulta. Suosittelen osallistumaan.

Vuoden 2014 HCR-mitali

 

Kulta Katriinan ihanat neidit jakoivat ilmaista kahvia tapahtumassa. JES!

Miten arvon lukijat, osallistuitteko? Miten juoksu meni? Olitteko mukana ensimmäistä kertaa?

Vappuseikkailu 2014

Vappu, tämä työväen juhla, joka kerää ihmisiä juhlatunnelmiin säästä riippumatta. Oma vappuni ei mennyt täysin humaltuneena ja pieni bloggari sisälläni halusikin ikuistaa, muutaman hetken tämän vuoden kansanjuhlasta.

Päästyäni töistä, päätin vaihtaa ylle vähän hienompaa vaatetta (ei kuitenkaan haalareita!) ja suunnata kaverin kanssa katsomaan, millainen meininki Vappu-päivänä on keskustassa.

Olin tapojeni vastaisesti etuajassa tapaamispaikalla ja ystäväni viestistä saattoi päätellä pientä kuittailua, kun hän ilmoitti tulevansa myöhässä paikalle. Noh, tämän ymmärrettäköön, olenhan viimeisten parin tapaamisen aikana ollut hienosti vartin myöhässä (ehkä minussa asuu pieni feministi, bloggarin rinnalla)...

Istahdin rautatientorin kivipenkeille, kuuntelemaan tutuksi tullutta Suomi Jeesukselle -saarnaa. Tämä saarna ja bussihan on vapun traditio. joka ikininen 1. päivä huhtikuuta, tämä bussi nököttää samassa paikassa, ja  samat virret kuullaan.

Toimitus huom! Olen itsekin kristitty, en siis mitenkään tahdo loukata kenenkään uskontoa!

Bussi, kohti vapahdusta?

Vappuun kuuluvat myös vähän vahvemmat juomat, ainakin toisille...

juomista vappuun

Ystäväni saapui paikalle _melkein_ sovittuun aikaan, pienten kuittailujen kera ja päätimmekin lähteä seikkailemaan keskustaan!

Ilo oli ylimmillään ihmisten juhliessa ja päätimmekin lähteä kävelemään maisemareittejä. Eräällä sillalla tulivastaan hauska, kaiverrettu lukko, joka kertoi kahden ihmisen välisestä rakkaudesta toisiinsa. Tosi söpöö! Tuollaisen kun saisi salille, oman vaatekaapin lukitsemaan. Ainakin herättäisi huomiota!

"Kävelylenkillä" vastaan tuli myös mitä hauskempia leikkipuistoja, jolloin sisäinen lapseni heräsi ja halusi leikkimään. Tuli "muutamat" leuatkin vedettyä. Jaksaa jaksaa! Moneskohan tässäkin on menossa... Tyylipisteitä ei kyllä tullut, vaikka pikkutakissa tulikin vedettyä :D

Huomatkaa ylväs katse, ja iloinen ilme leukoja vedettäessä. Unohtakaa tyylipuhtaus!

Leikkimästä kotiuduttuamme, jatkoimme matkaa ympäri Keskustan nähtävyyksiä ja Upeat ilmestykset suomalaisen arkkitehtuurin muodossa avautuivat eteemme iltahämärällä. Kaunista!

Tuli myös innostuttua ottamaan maisemakuva, joka taltioi koko henkeäsalpaavan näyn. Kyllä Suomessakin näyttäviä kohteita turisteille on;)

Ilta alkoi jo hiipiä ylle ja ilmeisesti juhlakansa oli parhaimmassa tuiskeessa, kun Tuhkimon kenkäkin löytyi matkan varrelta. Kurpitsavaunuista tai hiiristä ei kyllä ollut jälkeäkään.

Tuhkimon kadonnut kenkä

Tämä palauttava lenkkeily päättyi pieneen ikkunashoppailuun, jossa itseäni nauratti erityisesti tuo huuli/ripsi -paita. Voiko joku oikeasti pitää tuollaista yllä? Juoksen ennemmin maratonin, kuin laittaisin tuollaisen miehille tehdyn luomuksen päälleni!

Naiset, oikeesti?

Todella söpöjä kännykkäkuoria yms. esineitä! Tuollainen possu kännykkäpidike on ihan must!

Cuteness overload!

Olipa siinä vappu. Selvinpäin ja seuraavana päivänä pää kiittää, kun palauttava lenkki tehty ja krapulasta tietoakaan. Miten teille meni vappu, juhlitteko ollenkaan vai muistatteko mitään? :D

Selfie

Kisakausi starttaa Espoossa

Linnut visertävät, lokit kirkuvat aamulla, aurinko paistaa - kesä on siis ihan nurkan takana. Kesää odotellessa, on hyvä aloittaa kisakausi Espoossa, Länsiväylä juoksulla!

27.4.2014, mun ensimmäinen Länsiväyläjuoksu!

Tapahtumaa markkinoidaan nimityksellä "juoksukauden avaus" ja kyllähän se näkyi jo paikan päällä, että juoksusta kiinnostuneet olivat sankoin joukoin paikalla. Tuli tuolta bongattua muutamat poliitikotkin, mm. puolustusministerimme Carl Haglund. Suomen komeimman hammasrivistön- ja hymyn mies, Alexander Stubb oli myös jossain hengailemassa tapahtumassa. Kyseiset herrat olivat mitä ilmeisemmin joko politikoimassa tulevia euro vaaleja silmällä pitäen, tai sitten muuten vain mukana, urheilun merkeissä.

Odotellessa kisan starttia, ilme oli kohtalaisen hapan.
Voisikohan tähän olla syynä se, että hukkasin vesipulloni ja jouduin ostamaan jotain juotavaksi kelpaavaa tilalle...

Mun ensimmäinen Länsiväyläjuoksu aloitettiin lyhyemmällä matkalla, eli siis 6KM. Mahdollisuutena olisi ollut myös 17KM matka, mutta kaveri joka tuli mukaan on juoksemisen ensikertalaisia, joten ei ollut varmuutta olisiko hän jaksanut pinkoa hiki hatussa noin kolme kertaa pitempää matkaa.

Ajaksi mulle tuli noin 30 minuuttia. En lähtenyt tähän mitenkään hampaat irvessä kovaa aikaa kellottamaan, joten tulos on ihan jees kauden ensimmäiselle kisalle!

Kokonaisuutena Länsiväyläjuoksu oli hyvin organisoitu. Kisapaikka oli hyvin selkeästi merkitty ja viitoitettu, missä vessat yms. tärkeät kohteet olivat. Maalissa huolto pelasi ja vapaaehtoiset olivat hyvin ystävällisiä. Ehdottomasti yritän ensi vuonna tulla kisaamaan uudestaan, tosin sillä kertaa paremmasta ajasta!

Mainittakoon tässä vielä, että 6KM reittihän oli uusittu viime vuosilta ja se oli ainakin omasta mielestäni juuri sopivan helppo juostavaksi. Mäkiä oli tarpeeksi ja maisemat olivat tälläiselle stadi rotalle kivan vaihtelevia. Sää suosi myös meitä juoksijoita. Oli todella kivaa juosta auringossa!

Maalissa aurinko paistaa ja finisher mitalli kaulassa.

Viime aikoina olen myös alkanut käymään enemmän ja enemmän kuntosalilla, jonne olen saanut oman personal trainerin, mutta tästä kerrottakoon seuraavassa blogi kirjoituksessa... ;)

Onko sinulla kisakausi avattuna, vai vieläkö se "kauden eka juoksu" antaa odotuttaa itseään?

Lenkillä ajatus kulkee...

Kevät tulee, lumi sulaa ja vilukatti-Janne uskaltautuu ulkoilemaan mitä suuremmissa määrin...

Lenkillä ajatus kulkee ja sitä löytää itsensä pohtimasta maailman ongelmia, kuten miksi en ostanut suklaa-proteiinijauhetta, vaan yritin hifistellä erikoisemmilla mauilla...

Makuja proteiinijauheissa on useita, joten oikean maun löytyminen tekee tästä jumalten juoman nauttimisesta paljon helpompaa. Itse tunnun sortuvan hifistely makuihin, makuihin kuten "ice coffee", sekä nyt käytössä olevaan lemon-yoghurttiin. Ice coffee oli sinällään maittavaa, sekä se sekoittui hyvin veteen, mutta makuna loppuvaiheessa alkoi tökkimään ja pahasti.Kannattaa myös varoa, ettei saa kofeiini yliannostusta, jos samaan aikaan vetelee muitakin lisäravinteita mm. ripped hardcorea...

Lemon-yoghurt maistuu myös sinällään mielenkiintoiselle ja toimiikin rahkaan sekoitettuna loistavana välipalana. Se ei vaan sovellu veden kanssa nautittavaksi. Lisäksi se ei sekoitu niin hyvin.

Cookies and cream -maku on tähän asti ollut parhain, mitä olen nauttinut prodejuomina. Se oikeasti maistuu hyvälle. Sitä voi suositella veden, sekä maidon kanssa nautittavaksi. Miinuksena tässä kuitenkin on sen äärimmäinen makeus... Voiko olla liian hyvää prodejuomaa, no näköjään voi.

Pitäisi joskus oikeasti herätä siellä Fitnesstukussa, tai missä ikinä asioikaan ja laittaa faktat tiskiin. Makuvaihtoehto suklaa, tai mansikka siis ostoskoriin ja tiskille. Ei mitään heräteostoksia, mitä näissä lisäravinne -ostoksilla minulle pääsee käymään... Vanhassa vara parempi. Fitnesstukussa tuntuu olevan edelleen double chocolate makua... Uskaltaisikohan sitä maistaa?

Kolme kovaa, erikoisempaa makuvaihtoehtoa

Lisäravinne -ostoksille pääsen tosin nyt muutenkin, kun päätin alkaa panostamaan saliurheiluun ja pistää vähän tavoitteellisuutta tähän rantakuntoon 2021-projektiin. Ikävä kyllä näitä suuria suunnitelmia(tm) varjostaa pienoinen ongelma... Fitnesstukusta on lähes kaikki myyty loppuun, mitä olisin halunnut ostaa!

Mitä proteiinijauheiden makuina itse suosit? Onko sinulla löytynyt maku, jota et vaihtaisi mihinkään, vai etsitkö vielä?

Kiireinen vuosi 2014!

Vuosi 2014 tuo, tai on jo tuonut mukanaan paljon urheilullista tekemistä. 

Penkkiurheilijat ovat päässeet jo nyt fiilistelemään jääkiekon U20 nuorten maailmanmestaruus pelejä, sulkapallon SM-pelejä, sekä käynnissä olevia Sochin olympialaisia. Meille juoksemisesta innostuneille harraste-urheilijoille tulevat kilpailut ovat kuitenkin vasta edessäpäin ja valotankin hieman tulevaa vuoden 2014 kisakalenteria nyt kaikille (sekä pysyn itsekin kärryillä mihin oikein on lupauduttu menemään).

Alustava kisakalenteri:

Kuukausi	Kilpailu
Maaliskuu	-
Huhtikuu	Länsiväyläjuoksu
Toukokuu	Helsinki City Run (21km)
Kesäkuu	Helsinki Half Marathon (21km)
Heinäkuu
Elokuu	Helsinki City Marathon (42km)	Midnightrun	Helsinki City Triathlon
Syyskuu	Pääkaupunkijuoksu (21km)
Lokakuu	-
Marraskuu	-
Joulukuu	Messukeskusjuoksu

Melkeinpä jokaiselle kuukaudelle on luvassa jotain kivaa. Syyskuussa olisi vielä Vantaa maraton, sekä Espoo rantamaraton. Katson kuitenkin miten tilanne kehittyy ja jos lähtisi ulkomaille vähän kisailemaan, ottamaan muiden maiden edustajista mittaa.

Tärkeimmät kilpailut

Hieno sanamuoto "kilpailut". Okei, oikeastihan näissä on kyse vain tärkeimmistä osallistumisista ja omien ennätysten rikkomisesta. Näihin lukeutuu ehdottomasti Helsinki City Run, jossa tähtään 1h45min alittamiseen. Toisena mielenkiintoisena kohteena on heti seuraavalla kuulla juostava Helsinki Half Maraton, joka juostaan ensimmäistä kertaa ikinä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, minkälaisen vastuksen tapahtuma antaa, jo valtavan suosion saaneelle City Runille.

Pituudeltaan kokonaisista maratoneista on Helsinki City Marathon osallistumisen arvoinen, harkinnassa kuitenkin on toisen kokopitkän juokseminen ulkomailla. Heinäkuun alku olisi otollista aikaa juosta kokonainen ja silti palautua City Marathonille.

Useimmat näistä kilpailuista on minulle entuudestaan tuttuja, joten luotan niiden toimivuuteen kuntourheilussa. Elokuussa olen kuitenkin päättänyt kokeilla ensimmäistä triathlonia, Helsinki City Triathlonin säestämänä ;)

Harmillista, että Helsinki Half Marathon ja Vantaa Triathlon on samana tapahtumapäivänä. Joutui heittämään kolikkoa, että pystyi valitsemaan kumpaan osallistuisi. Sori Vantaa triathlon, ensi vuonna sitten!

Vähän treeniä!

Sohvalla makoillessa ja sipsejä syödessä eivät nuo minun tavoiteaikani ole itseään alittamassa. Pitäähän sitä välillä myös treenata, tai ainakin yrittää treenata!

Ystäväni kysyi minua mukaan lenkille (ette usko miten iloiseksi ihminen voi tulla, kun joku kysyy mukaan juoksemaan), jonne lähdin ilomielin mukaan. Sovimme tapaamisen, jonne ei-tyypilliseen-tapaani saavuin ajoissa. Liian ajoissa. Onneksi löysin kuitenkin tekemistä juoksemalla seuraavaa ihanuutta ylös-alas:

Kaverini saapui sovittuun aikaan ja minullakin alkoi olla sopivan lämmin tulevaa koitosta varten.

Yhdessä juokseminen

Totuttuun juoksemiseen tulee aina erilaisuutta ja jotain aina niin positiivista, kun käy lenkillä kaksin- tai useamman kanssa. Suosittelenkin siis, menemään mahdollisuuksien mukaan kimpassa lenkille. Siinä on jotain erilaista ja tuo mukavaa vaihtelua totuttuun rutiiniin. Voi myös olla kulttuurishokki joutua juttelemaan kaverille juoksun lomassa, eikä vain kuunnella soittolistaa... ;)

Tired dog, kuvan käyttö sallittu creative commons 2.0 merkinnällä
kuvan ottaja Pamela Stocks, lähdeviite kuvaan:
http://www.flickr.com/photos/tenerife/240325046/in/photostream/

 Ei, tällä kertaa ei käynyt kuten kuvassa ja selvisin kunnialla juoksulenkistä kaverin kanssa.

Energiaa minulla kuitenkin vielä jostain riitti ja päätinkin vielä illalla viedä uutukaisen TomTom Multi-Sports GPS kelloni uudestaan lyhyehkölle lenkille.

Huuhhhh, kuinka hyvä olo tulee kun käy vähän hölkkäilemässä. Normaalisti olisin juossut korttelia ympäri, että tuo tasaluku 5 kilometriä olisi tullut, mutta laiskuus yllätti. Mahtava kello muuten, löytyy jopa valot pimeällä, niin näkee hyvin. Pitäisi ehtiä tekemään vielä käyttäjäarvostelu kellosta... Sen voisi jopa tänne blogiin lisätä.

Huomenna sitten 10km lenkki ja lisää hikeä pintaan. Kiitos kaikille ja näkemisiin lenkkipoluilla!

SnowRunFest 2014, Helsinki

Viihdyttävä, viihdyttävämpi, SnowRunFest - siinä talven kuumimman juoksutapahtuman esittely pähkinänkuoressa.

(Pahoittelen jo valmiiksi pitkästä blogikirjoituksesta... Liian hauska tapahtuma yrittää lyhentää sitä pienemmäksi)

Kun kuulin alkuperäisestä "mutajuoksu" -nimisestä tapahtumasta Raumalla (v. 2013), herätti se minussa kiinnostuksen osallistua itsekin tälläiseen, "vähän erilaisempaan"-tapahtumaan. Valitettavasti reissu Raumalla ei onnistunut ja näin silloinen mutajuoksu jäi kokematta. Tuolloisen tapahtuman fiilistely jäi kokonaisuudessaan sosiaalisessa mediassa ilmestyneisiin kuviin. Hitsi!

Mutta ei hätää. Onnekseni (ja varmasti monen muunkin pääkaupunkilaisen) turvaksi rientänyt mutajuoksun organisaatio haistoi potentiaalisen nichen (=markkinarako) tämän tyyppisille tapahtumille. Jos vuori ei tule Muhammedin luo, menee Muhammed vuoren luo. - Näin saatiin meille laiskoille;) pääkaupunkiseutulaisillekin mahdollisuus osallistua hauskimpiin juoksutapahtumiin ever!

SnowRunFest, värijuoksu ja mutajuoksu serenassa olivat syntyneet. - joista SnowRunFest ainakin oli klassikko jo syntyessään.

Ensimmäinen SnowRunFest

Hype ensimmäisistä SnowRunFest -tapahtumasta oli suurta. Idea tapahtumasta oli liian hyvä ollakseen totta ja vaikka innostunut olinkin, sai se minut hieman epäileväksi kuinka tämä tulee onnistumaan. Tapahtumapäivänä ulos katsoessani edellisyön vesisateiden aiheuttamaa loskaa, olin aivan varma ettei tästä tule yhtään mitään - olin väärässä ja hyvä niin!

Tapahtumapaikka oli Helsingin hietsussa, jonne oli helppo saapua. Junalla matkustaessani keskustaan, oli helppo erottaa muut tapahtumaan osallistuvat henkilöt juoksukengistä, mutajuoksu piposta, tai hauskoista asuistaan. - Siinä vain sitten muita seuraamaan, joukon jatkoksi, niin ei ainakaan eksyisi. Karttataidot minulla kun ovat yleensä aika kehnot. (Tsori yläasteen suunnistuksen maikka, en oppinut!)

Tapahtumapaikalle pääsy

Mitä ajattelin kun tapahtumapaikalle oli enää satoja metrejä? "Siellähän on täydet bileet käynnissä". Oikeasti, musiikki kuului jo hyvissä ajoin ennen tapahtuma-alueelle pääsyä ja biletys oli täydessä vauhdissa.. Propsit järjestäjille hyvästä esityslavasta (joka näkyi myös kannustajille, jotka eivät päässeet sisälle tapahtuma-alueelle) ja tietenkin viihdyttävästä musiikista, joka ilmeisesti soitti meille radio Energyn DJ.

Bilelava erottui jo kaukaa

Mahtava tunnelma oli käsin kosketeltavaa, ja väittämä selvinpäinkin voi olla hauskaa, tuli tutuksi ;)

Olimme kaverin kanssa ilmoittautuneet lähtöryhmään 5, joten meillä oli hyvää aikaa tutustua itse tapahtumaalueeseen ja pohtia sota-strategiat läpi.

Alueella oli kaikki hyvin järjestetty ja yksi tienviitta kertoi missä oli mitäkin. biletystavaroita myyvä teltta löytyi hetkessä, niin myös lähtöalue ja narikkatilat. Vessojen etsiminen oli kyllä hieman hankalaa. Ne olivat ihan loogisesti laitettuna lavan viereen piiloon, mutta tienviitta joka näytti "WC ---> " oli hieman liian piilossa. Olisi ollut hyvä, jos näitä tienviittoja olisi ollut useampia, erityisesti osoittamaan missä ne vessat olivat...
Onneksi kummallakaan meistä ei ollut hirveä hätä ja pystyimme käyttämään oman aikamme näiden piilotettujen aarteiden luo (joita muuten oli hyvä määrä, sillä jonotus ei kestänyt kauaa). Emmekä me olleet ainoita joita askarrutti vessojen sijainti (älkää syyttäkö siis kartanlukutaitojani), koska biletavaramyynti-teltan vieressä oli rakennus missä oli WC-merkit, mutta ne ovet olivat lukossa. - Sinällään aika jännä ilmiö - vessat ovat aina se ongelmallisin kohta näissä juoksutapahtumissa, onko kukaan muu huomannut saman?

Radio energyn DJ soittaa musaa ja Fressin tytöt & pojat hoitaa alkulämmittelyt

Alueella seikkaillessa huomion kiinnitti useat, mahtavasti pukeutuneet naamiaisasut. Oli teletappeja, vankikarkureita, pingviinejä, kirahveja, Liisa ihmemaan kissoja (kai? olisi pitänyt käydä kysymässä afterpartyissä), lumileopardi ja kukka-lintu (jäi vähän epäselväksi mikä se taidonnäyte nyt sitten olikaan), sekä hevonen joka onnistui photobombaamaan muutaman kuvan :D (propsit tästä taidosta)!

Yksi monista hienoista ryhmistä jotka olivat panostaneet pukuihinsa. Uudestaan uudestaan! Ryhmähali!
Tiivi-Taavi, Hipsu, Laa-Laa ja Pai edustettuna SnowRunFesteillä

Huomasi, että jotkut olivat panostaneet tähän tapahtumaan. Kiitos siitä heille!

Lähtöryhmä 5

Noniin, vihdoinkin päästään itse asiaan, eli juoksuun. Huomatkaa, että tässä vaiheessa sohjoinen keli oli ikään kuin unohtunut mielestä, niin hauskaa alkufiilistelyissä oli.

Lähtölaskenta alkaa 10... 3..2..1... GO! ja matkaan. Urani ehkä hitain lähtö. Jengi selvästi otti tuntumaa ujostellen lumiseen maahan ja hidasta kävelyvauhtia mentiin jonkin aikaa. Tai no, siihen asti kunnes jäniksenäni toimiva Ilona päätti, että nyt sai riittää ja kiihdytimme vauhtia hölkkään.
 
Esteet

(En nyt tähän hätään muista kaikkia esteitä, tai niiden oikeaa järjestystä, syytän eilisiä afterpartyjä)

Ensimmäisenä esteenä toiminut lumikasa oli helppo ylittää. No problem. Aikaisemmat lähtöryhmien juoksijat olivat kiltteydessään painaneet hyvät urat lumeen, joita seuraamalla pääsi huipulle nopeasti ja alas.

Toisena esteenä toiminut sumopainijat olivat ensimmäisen kierroksen massalähdössä pienoinen pettymys, tosin plussaa tuli yllätyksestä. Mietin ensin, että mitä jengi kiljuu, sitten tajusin gorilla-asuisen gladiaattorin yrittämässä estää porukkaa. Hitsi. Olin liian nopea, nyt meni tämä este kokonaan ohi.

Liukumäki oli hauska kokemus. Kaukaa katsottuna tämä oli ehkä hieman pelottavakin ilmestys, mutta sehän tekee siitä hauskempaa, eikö? Liukumäen päälle päästiin kiskomalla itsemme narusta ylös ja alastulo tapahtui liukumalla alas. Kuuluttaja oli varoitellut, että laskeutukaa jalat edellä ja sitä käskyähän toteltiin, mutta liu'usta innostuneena en sitten tajunnut ottaa jalolla kunnolla tukea laskeutuessa ja alastulo takamukselle oli kyllä aika... moinen kokemus. Haluisin sanoa mitä mieleen juolahti siinä, mutta koska tätä blogia lukee nuoremmatkin, niin jätetään sanomatta. Rampana tulen vissiin kulkemaan pari seuraavaa päivää kun istuminen ei oikeen luonnistu...

Kaukaa niin hurja kuin leijona, läheltä katsottuna laukea kuin lammas (?).
SnowRunFest liukumäki-este

Pallomeri Oli kivaa! jee! Pallomeren-esteen pituus olisi kyllä ollut saanut olla vähän pidempi. Tosin kelpasi se sellaisenaankin tälle wanhukselle! Voin vain kuvitella tämän idean syntyneen viime hetkien pikapalaverissa, joka pidettiin lähi-hesessä, missä tapahtuma teamin jäsen näki pallomeri-laitteen...

Tässä vaiheessa jänöni muisti, että hänellä alkaa saunavuoro... No ei siinä mitään, vauhtia vaan lisää ja alettiin hölkkää/juosta matkaa ihan kunnolla. On se järjetöntä kuinka paljon energiaa tuohon pikkuiseen pakkaukseen mahtuu. Duracell pupu on ilmauksena liian mieto... Ei wanhus pysy näiden pikajuoksijoiden matkassa.

Kiipeilyverkko... Ei voi muuta sanoa, kuin milloinkohan viimeksi kiipeillyt verkoissa... varmaan lapsena. just mahtavaa. Siitä sitten laskeuduttiin alaspäin aika jyrkkää mäkeä... Onneksi ei hirveän liukasta ollut.

Lumiliukumäki oli hauska. Ensimmäisellä kierroksella meni tämä vähän kuin vahingossa ohitettuna esteenä, kun jotkut älysivät sen laskea. Kuvaaja räpsi kuvia ja seuraavalla kierroksella yritin itse myös leikkiä sankaria ja laskea mäen alas... mutta eihän siinä muuta tullut kuin housut märiksi :D ai että, kuinka ihanaa.

Tunneli oli viimeisiä esteitä, ennen uudestaan radan alkamista alusta. Ensimmäisellä kiekalla vedin vaan supernopeasti sen, yrittäen pysyä jäniksen perässä.

Toinen kierros ja missatut esteet

Tokalla kierroksella oltiin ohitettu varmaan lähes kaikki viidennen lähtöryhmän juoksijat ja latu oli harvinaisen tyhjä. (tai sitten oltiin vain todella, todella hitaita ja kaikki kanssakilpailijat olivat menneet ohi... )

Tällä kertaa toisen esteen 3 sumopainijaa/gladiaattoria tulivat vastaan, ilman ketään muuta juoksijaa hämäämässä heitä. Jes! Nyt vaan otetaan se kovimman näkönen gladiaattori ja kunnon vaahteraliiga-taklaus kehiin. Mutta ei. Mitä nyt? Ajattelin ottaa sen kovimman korston, eli gorillan - mutta mitä kävikään? Yhteentörmäyksen sijasta gorilla vaan kiltisti passasi ja päästi minut ohi ilman kunnon kosketusta. Hei kamoon! kunnon trolli :D varmaan naureskeli mulle pitkään pukunsa suojista.

Liukumäkikään ei hirveän kauhea enää ollut toisella kiekalla. Harmikseni en saanut kunnolla otetta narusta ja päätin riisua toisen käsineeni, jolloin se päätti pudota matkasta. Noh, aika hyvä saldo mulle, että vaan yksi hukattu tavara. Osasin myös laskeutua oikein... Kuka sanoikaan, että "kerrasta ei opi?".

Mainitsemisen arvoista koko tästä touhusta on, että miten tälläisestä 5km "hupijuoksusta" onnistui saamaan kunnon lämmöt päälle. Oikeasti, 10km normi juoksulenkki oli kevyttä menoa verrattuna tähän. Osaltaan tähän ns. vaikeuteen saattoi vaikuttaa sohjoinen lumi, mutta kävipähän tämä hupailu hyvästä treenistä.

Maaliintulo

Kaksi 2,5km mittaista matkaa oli taivallettu ja maali häämötti. Mieli olisi tehnyt vielä lähteä kolmannelle yritykselle, ihan vaan niiden gladiaattorien ja pallomeren takia- mutta "maali -> that way" -kylttiä heilutellut pirteä tyttönen sai minut toisiin aatoksiin ja seurasin jänöä maaliin missä juoksijat palkittiin Mutajuoksu-mitallein- ja sponsorikassilla joka sisälsi kaikennäköisiä herkkuja.

Hauskaa miten tälläisestä 5km "hupijuoksusta" onnistui saamaan kunnon lämmöt päälle. 

Parasta mitaleissa on niiden saaminen ja se, että ne näyttävät omalaatuisilta.
Kuvassa SnowRunFest maaliintulleiden mitali.

Siinä palkintojen jaon jälkeen otettiin pakolliset mitalikuvat ja mentiin bilettämään hetkeksi, ennen lähtöä kotiinpäin vaihtamaan kuivat vaatteet ylle. Jonka jälkeen matka kohti tigerin snowrunfest afterpartyjä voisi alkaa.

Maalissa Duracell-pupu ja hanskat hukannut pingu!

Plussat ja miinukset

En yleensä lisää näin erikseen mitä hyvää/ huonoa jossain tapahtumassa oli, mutta nyt on pakko. Sen verran erikoisesta juoksusta oli kyse.

Let's start with good or bad news? - Aina aloitetaan hyvillä, joten aloitetaan me nyt huonoilla:

Parannettavaa/ "huonoa"

• liukumäessä olisi saanut olla patja alastullessa... 
• kuvaajat - radan varrella oli muutamat, mutta missä ne paljon puhutut oranssiliiviset kuvaajat olivat? Tulimme paikalle kuitenkin aika ajoissa, mutta kuvaajista ei ollut tietoakaan... Sinne jäivät hyvät yhteiskuvat. Onneksi paikalla oli monta ystävällistä kanssajuoksijaa, jotka ottivat pyynnöstä kuvan! - Onneksi siis tuli oma kännykkä mukaan, vaikka ensin ajattelin jättäväni sen pois. 
• Hieman enemmän valoja... Jotkut kohdat radasta oli aika pimeänä jolloin reittioppaana toimineet nauhat olivat aika huonosti erotettavissa. Vaihtoehtoisesti se nauha olisi voinut olla jonkun muun värinen, kuin valkoinen... esim. oranssi, tai neonvihreä (erottuu)

Hyvää

• Koko tapahtuma pähkinänkuoressa. Oikeasti.
•  Musiikki kuului tarpeeksi hyvin koko juoksuradalle
• Kanssajuoksijat, erityisesti naamiaisasuihin sonnistautuneet toivat oman säväyksen tapahtumalle
• Pallomeri! Siitä kun olisi vielä saatu isompi
• muut esteet! olivat sopivan leppoisen haastavia ja ne pystyttiin kiertämään tarvittaessa
• Juoksuradan leveys & pituus
• partylasit!

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli onnistunut ja osallistuminen oli hintansa arvoista. Hyvillä ja turvallisin mielin voin sanoa kyseessä olleen vuoden kuumin juoksutapahtuma. Myös afterpartyjen paikka oli hyvin mietitty, tarpeeksi tilava ja halutessaan saattoi mennä parvekkeelle juttelemaan. Hinnat tigerissa ovat kyllä kauheita. Noh, hauskaahan siellä kuitenkin oli! Ehkä liikaakin? Seuraavaksi pitää kyllä mennä tsekkailemaan muut tapahtumat, eli mutajuoksu Espoon Serenassa ja värijuoksu!

Lisää kuvia tapahtumasta (toivottavasti), sekä tietoa tulevista erilaisista juoksutapahtumista löydät täältä: http://www.snowrunfest.com/ 

Miten arvon lukijoilla juoksu meni, mikäli osallistuitte? Oliko hauskaa, oliko jotain parannettavaa? Menettekö uudestaan? Onnistuitteko yhtä hyvin telomaan itsenne, kuin minä liukumäen alastulossa? Löysittekö niitä hyvin piilotettuja kameramiehiä?

Komentoida voi alas ja liittykää ihmeessä lukijoiksi!

Olympialaiset 2014, Sochi, Venäjä

Talviolympialaisten aika - se paras aika. Tällä kertää Venäjällä Sochissa. tulevatko nämä Olympialaisen olemaan Suomen kultajuhlaa, vai tulemmeko saamaan mitaleita ollenkaan? Kannustamalla se selviää!

Olympialaiset - olivat ne kesä/talviolympialaiset, ovat ammattilaisurheilijoilla ehkä yksi uran kohokohdista. Pelkästään kisajoukkueeseen valitsemaksi tulo, on jo saavutus omalta osaltaan. Itse en ole lähelläkään ammattilaisurheilijaa, joka voisi edes olla Suomen joukkueen vesipoika - mutta kuten kaikkien tosifanien kuuluukin - tulen kannustamaan Suomea omalta kotisohvalta, aina kun pystyn!
Kuten joukkueurheilussa, yleisön tuki, se paljon puhuttu kannustaminen on hyvin tärkeää. Urheilijat antavat kaikkensa, annetaan mekin heille meidän 110% tukemme!

Täältä voit katsoa 2014 olympialaisten avajaisista kuvia
http://www.olympic.org/photos/sochi-2014

Katsoessa kuvia avajaisista tulee mieleen, että nämä kisat tulevat olemaan upeita, hienoja, massiivisia, eeppisiä, legendaarisia... No, ei välttämättä mennä niin pitkällä ja sanota näiden kisojen yltävän legendan-tasolle. Uutisissahan kun ikävä kyllä ollut vähän huonompia kertomuksia kisakaupungista. Hotellihuoneet ovat painajaisia, unisex-vessat ovat saaneet uuden merkityksen tupla-toilettien myötä (kannattaa googlaa kuva, mikäli kiinnostaa millaisia vessoja Sochissa on...), sekä varsin ikävä puoli kisakaupungin toimesta, jossa se on palkannut yrityksen metsästämään kulkukoiria- ja kissoja pois kaduilta. - Tämän voi sinällään ymmärtää, että ne vaarantavat urheilijoiden turvallisuuden (esim. mäkihyppääjät, mikäli koira pääsee areenalle juuri hypyn aikana) - mutta 40 miljardia pistettynä kisoihin, voisi antaa vaikutuksen siitä, että muitakin metodeja olisi harkittu ja kaikki osapuolet tyytyväisiksi.

Ostoskanavaa lainaten "Eikä siinä vielä kaikki" - eivät varjot kisakaupungin yllä noihin yllä mainittuihin asioihin loppuneet. Terrorismi ja viimeisimpänä uutisaiheena ollut lentokoneen kaappaus (joka onneksi päättyi turvallisesti) antavat oman säväyksensä olympialaisille. Toivottavasti kaikki kuitenkin ymmärtävät urheilun tärkeyden ja nämä kisat voidaan käydä turvallisesti alusta loppuun, ilman suurempia selkkauksia. Urheilua tulee kunnioittaa - se on yhtä pyhää kuin monille uskonto.

Paluu kuitenkin itse kisoihin. Venäjällä avajaispäivää viettävät Sochin olympialaiset on kansainvälisesti mielenkiintoinen tapahtuma ja monet niitä seuraavat henkilöt kannustavat omia suosikkiurheilijoitaan, tai omaa maataan. Tai miksei voi kannustaa kaikkia tasapuolisesti. Se olisi hienoa.

Suomi kun on talvinen maa, jossa asuu eskimoita, jääkarhuja... Ai ei? No ei. Olette oikeassa. Eihän meillä nuo naapurin Mopsit mene jääkarhuista... Mutta kuitenkin, olemme aina olleet erittäin hyviä talviolympialaisissa (mäkihyppy, jääkiekko), joten uskon Suomen joukkueen pystyvän tuomaan muutamia mitaleita kotiin.

Toivottavasti Suomi tuo ainakin pari kultamitalia, hopea mitaleita ja parit pronssiset mitalit mukanaan. Uskon ainakin Mika Poutalan (pikaluistelu), Suomen naisten ja miesten jääkiekkojoukkueet (Selänne!), lumilautailu, hiihto sekä naisten curling mahdollisuuksiin mitalikamppailuissa.

• 2 kultaa
• 4 hopeaa
• 1 pronssi

Siinä minun veikkaukseni mitali saaliista.- Miten sinä veikkaat Suomen pärjäävän?

Kisaohjelman löydät Ylen palvelusta:
 http://yle.fi/urheilu/sotshin_olympialaisten_kisaopas_on_avattu/6907404#days/1


Mitä joukkuita/ urheilijoita kannustat, millä tiimillä on parhaat kisasut, kuinka lausutaan Sochi - kommentoi alhaalla!

Haaste 1: Vihannesviikko

Elämässä kohdatut haasteet tekevät rutiinienkin tekemisestä mielenkiintoista. Haasteita voit kohdata työelämässä, urheillessa, tai elämässä ylipäänsä. Tärkeää kuitenkin on, että pystyt selättämään sinulle annetut haasteet. Mikäli teet haasteita tavoitteiden muodossa, on tärkeää, etteivät ne ole liian vaikeita. Uutena vuotena asettamani lupaukset ovat edelleen voimassa (jopa karkkilakko), mutta tehdään tästä vuodesta mielenkiitoisempi lisäämällä kuukausittain vaihtuvat haasteviikot. Helmikuun haasteviikko on: "vihannesviikot!" 

 

 

Vihannesviikko, siis mikä? Miksi?


Aiemmin tänä vuonna Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunta antoi uudet suositukset väestön ravinnon saantiin (löytyvät täältä). Muutamia muutoksia edellisiin suositukseen löytyi raportista, kuten syö vähemmän suolaa, punainen liha on pahaksi yms. Vihannesten määrä ei muuttunut, yllättäen. Kannattaa tsekkaa tuo annettu linkki, sieltä löytyy vaikka mitä kivaa.


Nämä edellämainitut uudet kehoitukset saivat minut miettimään jokapäiväisia ruokatottumuksiani. Tuli myös pohdittua samalla millä tolalla ruokapäiväkirjani on. Ruokapäiväkirjani on kuukausien mittaan parantunut siitä mitä se oli aiemmin (vielä kun oppisi merkitsemään aamupainon...), mutta lihaa tulee edelleen syötyä ihan liikaa. Aloin miettimään: "voinko parantaa ruokailutottumuksiani jotenkin, miten se onnistuisi?".


Viimeisen sysäyksen idealle haasteviikoista antoi Iltalehden Fiidin artikkeli, jossa käsiteltiin vegaani ruokailijoita. Siitä lähti idea lähteä kokeilemaan täysin vegaanista ruokavaliota. Innostus oli idealle suuri ja aloinkin juttelemaan ystävälleni, joka on ravitsemuksen ammattilainen. Ideani ei tuntunutkaan enää niin hyvältä, kun alettiin latoa faktoja tiskiin. "Ei maitoa, juustoa, kanaa, kalaa". - kaiken muun ymmärrän, mutta en maitoa. Miksi? Eihän ne vasikatkaan elä, ilman sitä äidinmaitoa. Jos lähdetään leikkimään eläintä, niin tehdään se sitten kunnolla alusta alkaen.


No kuitenkin, ystäväni antoi neuvoja, että kasvisruokailijat voivat käyttää maito- yms. tuotteita. Siitä sitten kehittämään omaa haasteviikkoani, eli "kasvisviikkoa". Sen verran haastetta pitää kuitenkin olla siinä, että liha, kana yms. jää pois. Ainoastaan maitotuotteet ovat sallittuja.

Haaste heitetty!

Haasteviikko alkaa 1 päivä helmikuuta ja päättyy 8 päivä helmikuuta. Voi tosin olla, että SnowRunFest kiireiden vuoksi, haasteviikon päättäminen siirtyy hieman. Snowrunista voit lukea aiemmasta päivityksestä!

Kasvisruuat joita olen ehtinyt jo nyt tekemään, ovat olleet varsin lennokkaita ja idearikkaita. Sinne vaan sekaan kaikkea kivaa ja toivotaan, että syntyy jotain syömiskelpoista. No ei vaan, oikeastihan olen penkonut internetin syövereitä ja löytänyt monia mielenkiintoisia reseptejä. Viikonlopun kasviskokeilut onnistuivat täysin - Maku oli valehtelematta kuin jostain huipputason ravintolan keittiöstä. Olen minä vain niin hyvä kokki (huom tytöt ;)!)

Herkullista... Tulikohan chiliä taas liikaa?

 Tulee olemaan mielenkiintoista kuinka tämä haaste loppuu. Harhaudunko polulta ja maitojunalla kotiin pihvi naamassa, vai tulenko maaliin kuin paraskin kestävyysjuoksija maratonin jälkeen? Aika näyttää kuinka kävi tässä(kin) kokeilussa!

Kasviskokeilu käynnistyi mielenkiintoisesti

Ei mennyt edes kahta päivää, kun palkitseminen hyvästä päätöksestä lähteä kasvislinjalle tuli kirjeen myötä. Onneksi tällä kertaa kyseessä ei ollut lasku, vaan Op-Pohjola päätti palkita minut vapaalipuilla salibandy runkosarjan otteluihin. Olin ilmeisesti ollut yksi onnekkaista, jotka olivat olleet onnettaren suosiossa Facebookissa käydyssä arvonnassa. Jes! Tässähän voisi harkita jopa vegaaniksi ryhtymistä, jos iskisi kultasuoneen unelma työpaikan, tai ison lottovoiton myötä!

Ilmaisia lippuja, jee!

Superbowl

Pakko vielä mainita viikonloppuna käydystä superbowl XLVIII ottelusta. Ruutu.fi tarjosi mahdollisuuden katsoa maksutta kanavia 24H, juuri tämän ottelun alla. Aivan mahtavaa. Jo pelkästään otteluun osallistuvien kahden joukkueen hypetys oli niin suurta, että pakkohan tämä matsi oli nähdä. Denver Broncosien liigan paras hyökkäys vastaan Seattle Seahawksien liigan paras puolustus. Manning vastaan legions of Baboons! Tästä tulee mahtava ottelu, tai niin ainakin luulin...

Kiinnostukseni superbowliin lähti alunperin mainoksista, jotka niittävät maailmanlaajuisesti huomiota ja joihin oikeasti panostetaan. Ne ovat melkeenpä jokainen painonsa arvosta kultaa, niin sanotusti. Kaverini alettua pelata suomen vaahteraliigaa, heräsi minullakin kiinnostus alkaa katsoa otteluita muutenkin, kuin vain superbowlia kerran vuodessa.

Puoliajan iloittelua
(kuvakaappaus ruutu.fi)

Ottellu itsessään oli pienoinen pettymys. Hypetyksen määrään verrattuna, olisi luullut, kahden huippujoukkueen taistelevan kynsin hampain kaikista mahdollisista pisteistä. Toisin kuitenkin kävi. Broncosien ori kaatui haukkojen puolustukseen. Kahdesta joukkueesta ei ollut epäilystäkään kumpi oli parempi. Broncos oli selkeä heittopussi, jota Seahawksit viskelivät mielin määrin kuinka halusivat.

Vielä on Broncosilla taistelutahtoa jäljellä
(kuvakaappaus ruutu.fi)

Ottelun lopputulos ei kuitenkaan jäänyt harmittamaan hirveästi. Olihan väliajalla esiintyneet artistit (kuten esim. red hot chili peppers) jo näkemisen arvoisia. Yleisölläkin riitti energiaa koko ottelun seuraamiseen. Huipputapahtuma. Tapahtuman arvosta kertoo jotain jo se, että kisapäivänä lipuista sai pulittaa tuhansia dollareita, mikäli mieli päästä katsomaan ottelua.

Ottelun lopputulos ei jättänyt jossittelunvaraa Seahawks 43 - Broncos 8

Broncosien fiilikset alkavat jo näkyä.
(kuvakaappaus ruutu.fi)

Peyton manning ja kumppanit oli lyötyjä. Huippuottelu, jossa molemmat joukkueet ainakin yrittivät. Toivottavasti. Haasteita molemmilla joukkueilla tulee olemaan jatkossakin, kuten varmasti meillä kaikilla. Onnea Hawks, tämä blogiposti oli tässä.

The end. Untill next time! Nyt porkkanoiden kimppuun.